Vepsän kul’turan kaičii
Minä tahtoin starinoita ühtes čuduokahas da hüväsüdaimeližes ristitus, Rürik Petrovič Loninas. Nece ei korktas openus mez’ tegihe kaikile tutabaks, kut vepsän fol’kloran keradai, Šoutjärven vepsän etnografižen muzejan tegii, vepsän kelen opendai i kirjoiden tegii. Männudel süguzel Rürik Petrovičale oliži täudnus 80 vot, i sen znamaks sügüz’kun 22. päiväl 2010 v. Šoutjärves tehtihe ezmäižen kodirandaližen «Loninan lugemižed»-konferencijan. Minä iče elän Šoutjärves i tunzin Rürik Petrovičad, kut muzejan tegijad muga külän eläjad-ki. Üks’ hänen kirjoišpäi vepsän muzejan polhe om nimitadud ”Vepsän kul’turan kaičii”. Meletan, miše muga voib nimitada händast ičtaze-ki.
Rürik Petrovič Lonin om sündunu 22. sügüz’kud vodel 1930 vanhas vepsläižes Kaskez-küläs, mitte seižub Änižen randal. Hänen mam tegi manradoid, tat oli radnik, i paksus läksi radmaha toižihe sijoihe, lidnoihe. Vodel 1938 Rürik mäni školha Kaskezas, a konz oli koumandes klassas, zavodihe voin. Konz külähä tuliba suomalaižed, Rürikan tat radoi lidnas, a hän mamanke da noren vellenke jäiba külähä, sikš miše toižed-ki ristitud, susedad, ei tahtoinugoi lähttä nikuna ičeze sijoišpäi, i küläs oli vaiše koume hebod, miččil oliži voinu ajada Süvärin taga.
Prihaižele oli vaiše üks’toštkümne vot, no sikš ku kodiš ei olend mužikad, Rürikale pidi tehtas vanhembaks, kanzanižandaks. Hän openzihe tehta kaikid radoid kacten mamaha. Okkupacijan aigan suomalaižed avaižiba küläs školan. Školas lapsile ei sand pagišta venäks, siš opendajad hazjoičiba heid pagižmaha suomeks i vepsäks.
No elo küläs mäni, i ristitud zavodiba keratas besedoile. Erasil naižil oli lujas čoma än’, i hö pajatiba besedoil kut venän muga vepsän-ki kelel. Siš aigaspäi Rürik Petrovič sizarenke pätiba kerata venälaižid pajoid i kirjutada niid lehtikoho. No voinan aigan heiden pert’ paloi, i lehtikod paloiba mugažo.
Okkupacii oli koume vot. Vodel 1946 Rürik Petrovič mäni opendushe radmahttehnikumha, sid’ jäi elämaha Petroskoihe, radoi Oneg-zavodal. Mäniba päivad, radol ei olend aigad meletada ičeze kodimas, a konz hän jäi fateraha üksnäze, päha tuli johtutesid kodimas. Nenil pordoil Rürik Petrovič el’genzi, miše armastuz ičeze rahvahaze käskeb pörttas kodimale.
Kerdan mugoižiden meletusiden aigan Rürik Petrovič kirjuti ičeze ezmäižen runon vepsän kelel i oigenzi sen ¨Leninskaja pravda¨-lehtesehe. No sai vastusen, miše lehtez ei painda materialoid vepsän kelel. Hänele nevodihe mända Kelen, literaturan da istorijan institutha. Institutas hüvin vastatihe hänen tahton kirjutada ičeze kelel i taritihe kerata vepsän fol’klorad, sikš miše völ niken ende ei olend tehnu mugošt radod.
Hän sai institutaspäi dokumentan, miččes oli pakičend abutada kerata vepsän fol’klorad. Sil aigal Rürik Petrovičale oli 26 vot. Joudajal aigal Rürik Petrovič käveli ičeze tutabiden ristituidennoks Petroskoiš i kirjuti vepsläižid pajoid, muštatesid. Siloi magnitofonoid oli vähä, a Rürik Petrovičal oli sanged lehtik da kirjutim. Vodel 1956 hän pördihe kodimale. Hän iče sanui, miše vepsläižed pajod pördutiba händast kodihe. Radaškanzi slesarin Šoutjärven sovhozas, a ehtoiden aigan käveli pertidme i kerazi fol’klorad.
Külän eläjäd ei el’gendanugoi händast, mikš pördihe kodihe, ved’ lidnas oli rad i ičeze sija. A jäl’ges el’gendaškanziba i abutaškanziba hänen azjas. Hän zavodi ajeltas toižihe läheližihe külihe.
Vodel 1957 redukus Rürik Petrovič sai kucundan paginištundale, mitte tehtihe Piteriš, sigä pagištihe pohjoižen rahvahiden fol’kloran keradamižes da opendamižes. Nece oli ezmäine i lujas tärged konferencii hänen elos. Kaik dokladad hän kundli tarkašti, miše ei pästa muštospäi tarbhaižid tedoid. Ristitud küliš zavodiba hänen melentartust el’geta. Paksus Vepsän horan pämehed pakičiba Rürik Petrovičad abutada materialal, kut aigvoččiden muga lapsiden-ki horan täht, ezmäi Aleksandr Jefimovic Nikonov, sid’ Lüdmila L’vovna Melentjeva.
Iče-ki Rürik Petrovič pajati Vepsläižes horas läz vitkümned vot. Vodel 1967 Rürik Petrovič läksi matkaha Piterin oblastihe, kus eliba keskvepsläižed, nece oli tundmatoi agj hänen täht. Sigä hän kerazi ajan muštatesid, pajoid, sarnoid, starinoid, voikuid, ozoitesid. Jo vodespäi 1965 kerates vepsan fol’klorad da istorijad Rürik Petrovičan päha tuli tehta muzei. Hän tahtoi, miše rahvaz oliži abutanu hänele neciš rados.
Lehtesiš da radios hän sanui ičeze meletusen polhe i pakiči ristituid, miše hö tonuižiba hänele vanhoid kaluid, predmetoid. Ezmäižen eksponatan oli aluine pajaspäi, miččen Rürik Petrovič löuzi ičeze pertin karzn’as Šoutjärves. Sil oli toine form, ei olend mugoine, mitte kaikil aluižil. Sid’ hänel kerazihe vanhoid dengoid, butulkoid, monetoid. Rürik Petrovič mäni külän sovetha pakičemha honust kaluiden täht, i käveli ei üht kerdad, no sai kel’düsen.
Hänen kodiš ei olend jo joudajad sijad. Vanhoid predmetoid hän kaiči pertin čuhus, sarajas. Jäl’ges vodel 1967 muzejan täht anttihe kaks’ honust küläkirjištos. Rurik Petrovič iče tegi siga remontan, i muzei avaiži ičeze verajad. Rahvaz paksus toskeli predmetoid muzejaha, i koumes vodes päliči muzei sirdihe udehe sijaha školinternatan alahaižele žirule.
Radod oli äi, i Rürik Petrovič oti nel’l’ neičukašt školaspäi, kudambad tegiba tundištoituzmatkoid i lujas äjän abutiba, sikš miše muzejaha voinužiba tulda ei vaiše külän eläjäd, no mehed toižišpäi-ki sijoišpäi. Tägä muzei radoi ühesatoštkümne vot, a vodel 1990 sidä vedihe Mel’kinan pert’he. Nece čoma pert’ tahtoitihe veda Kiži-sarele, no Rürik Petrovič zvoni Petroskoihe, valdmehile, i sanui, miše ei anda pertid. Hänen abul nece čoma pert’ om jänu vepsän male. A Rürik Petrovič radoi tedomehen muzejas.
Konz vozil 1980 zavodiba udessündutada kel’t, Rürik Petrovič tegihe ezmäižeks vepsän kelen opendajaks. Sil aigal ei olend völ nimiččid openduzmaterialoid da openduzkirjoid, hän iče tegi opendamižen metodikoid.
Ičeze elos Rürik Petrovič kirjuti seičeme kirjad, kut vepsän muga venän-ki kelel. Hänen keratud fol’klor om pandud kahtehe kirjaha “Minun rahvahan fol’klor” da “Lühüdad pajoižed”. Ičeze muštlosiš laps’aigas da voinan aigas hän starinoiči «Детство, опаленное войной»-kirjas. Toine venäkeline kirj ”Живет в народе память” starinoičeb Anna Lisicinan polhe, vepsläižes neiččes, kudamb sai «Sovetskijan Sojuzan geroi»-znaman. Toižiš kirjoiš hän starinoiči, kut hän kerazi fol’klorad, kut tegi muzejan.
Necil hüväsüdäimeližel mehel oli melentartuine nimi Rürik. Konz hänen tat oli radmas Novgorod-lidnas, sigä hän kulišti necen nimen, mitte tuli mel’he i nimiti muga ičeze poigaт. Nügüd’ Rürik Petrovič Loninan nimi om tutab äjile ristituile meiden mirus. Vodel 1999 tutab režisser, Alla Surikova, tegi ”Рürik i hänen Šoutjärv”-fil’man hänen polhe.
Heinäkun seičemendeltoštkümnendel päiväl 2009 v. Rürik Petrovič koli. Männudel vodel Vepsän muzei sai Rürik Petrovič Loninan nimen. Nügud’ Mel’kinan pertiš ripub laud babarmmujužes kvarcitaspäi hänen nimenke. Rürik Petrovič kaiči kut hengelišt, muga materiališt-ki rahvahan istorijad, kul’turad. Hän tahtoi kaita meiden pen’t rahvast neciš sures mirus, i antta sille elädä völ pitkän igän.
Tutab kel’tedomez’ Nina Zaiceva muga om sanunu Rürik Petrovič Loninas: ”Ku oliži mugoine arvnimi «Vepsän rahvahan geroi”, ka ezmäi kaiked sidä pidaiži antta Rürik Petrovič Loninale!”
Materialan kirjutades lehtesehe minä otin Rürik Petrovičan kirjoišpäi, miččiš hän starinoiči ičeze avtobiografijan polhe.
