Лемби

Lembi

 

Henkilöt:

HELMI, maalaistyttö

PAAVO, mylläri, tytön isä

NASTO, tytön äiti

ANNI, tytön sisko

MATTI, entinen sotamies

TUTKINTATUOMARI, kihlakunnan virkamies

KYLÄNVANHIN

PAPINROUVA

NOITA-AKKA

PATVASKA, tietäjä, häämenojen puhemies

BOABO, lapsenpäästäjä

Maalaistyttöjä ja maalaispoikia

Tapahtuu vienankarjalaisessa kylässä 1800-luvun puolivälissä.

 

Kirjoittajalta

Lembi on muinaisen rakkaudenjumalan nimestä juontuva karjalainen sana. Nykyisin lembi-sanalla tarkoitetaan naisellisen viehätyksen voimaa, joka antaa viettymystä mieheen.

 

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS

Prologi

Metsänkorvessa sataa, ukkonen jyrisee. Ihmisolento harhailee tummien puiden välissä. Hän on noita-akka. Akalla on iso vaskivati, johon hän kerää sadevettä. Metsä humisee levottomasti. Sadepisaroita murskautuu helisten vadin kuparipintaan. Salamanleimahdukset valaisevat karjalaisen korpimetsän kyhmyisiä puita. Kuuluu noita-akan levoton ääni, hän laulaa joikua.

NOITA-AKKA. Nämä vesat, nämä oksat taittakoon ja tuima tuuli rovioksi, polttopuiksi ikivanhan rahvaan riittiin. Nuotio saa neidon niellä, tukahduttaa lemmenliekin, kuohouttaa immen maidon, häätää kaipuun sydämestä. Lyhyt laululla on sävel, viattoman veri vuotaa. Liettäessään tuulen teitä, lempi ivaa tyhmyreitä.

Noita-akka katoaa vähitellen pimeyteen. Hänen äänensä hukkuu kovaan ukkosenjyrinään.

 

Ensimmäinen kuvaelma

Äpärät

Kosiomiehet ja morsiamen vanhemmat istuvat maalaispirtissä ikonien alla.Tavan mukaan kosiomiesten on saatava morsiamen vastaus sulhasen kihlapyyntöön. Morsian tulee ja puhaltaa sammuksiin pöydällä olevan kynttilän. Hän kumartaa kosiomiehiä.

HELMI. Kiitos, hyvät ristikansat, kun osoititte kunniaa minulle.

Morsian kumartaa isäänsä.

HELMI. Osasit pitää tähän asti, osaa pitää jatkossakin.

Kosiomiehet nousevat pöydän äärestä ja poistuvat vaiti pirtistä. Viimeinen heistä seisahtuu kynnykselle.

KOSIOMIES. Lämmitelköön tyttärenne pyllyään tuatonlavitsalla kunnes lavitsa hänen altaan lahoaa.

Kosiomies paiskaa oven kiinni ja katoaa.

PAUSSI

Morsiamen nuorempi sisar juoksee ulkoa pirttiin.

ANNI. Pois menivät...

NASTO. Vai hekin lähtivät meiltä tyhjin käsin...

ANNI. Voi kuinka he kengänkantojaan kolkuttelivat! Kosikoot sitten minua, muamo. Enhän minä jouda vanhaksi piiaksi hänen takiaan!

Isä tarttuu jakkaraan ja heittää sen Anniin päin.  Jakkara osuu seinään ja murskautuu palasiksi.

PAUSSI

Äiti kerää jakkaranpalasia. Isä lähtee pois.

NASTO. Ajattelisit edes meitä, Helmi-parka! Mistä se on kotoisin, että kynttilä puhalletaan aina kaikille kosiomiehille? Miten katsonkaan nyt naapureita silmiin? Toiset nauravat meille ja toisten hampaat kolisevat vihastaan. Kylänakat moittivat meitä, kun muka tahtoisimme häpäistä kylän parhaat pojat. Mitä vikaa tässäkin sulhasessa oli? Komea poika, ja varakkaasta perheestäkin.

HELMI. En mie suvaitse häntä. En suvaitse.

NASTO. Ketä sinä sitten suvaitsisit?

HELMI. Enpä ketään.

NASTO. Olet jo vaimoniässä. Sitten itkeä nyyhkytät, kun oikein vanhaksi piiaksi jäät.

HELMI. Jään niin jäänkin.

NASTO. Sinulle puhuminen on kuin veden vispaamista. Meidän perukoilla on komeita poikia kosolti, kukaan ei vaan kelpaa sinulle. Eihän kukaan muu kiukuttele tällä tavoin. Voi tyttöparkani! Kun et osaa suvaita, osaisit edes sääliä.

HELMI. Lempi on muuta kuin sääliä.

NASTO. Mistä tämän tietäisit, hupakko! Muuta mukamas... Kuinka pitkään vielä odotutat? Kuinka pitkään rääkkäät omaa tuattoa, muamoa, siskoasi?

PAUSSI

NASTO. Miksi olet vaiti kuin mikäkin pölkky? Pamauttaisinkin sinua suoraan otsaan!

HELMI. Teidän on valtanne. 

Äiti itkee.

HELMI. En tiedä, muamo, en tiedä... En mie malta... Sydän ei syki.

ANNI. Minun sydämeni kyllä sykkii. Aivan riuhtoo ulos rinnastani.

NASTO. Ole vaiti, muuten tuatto suuttuu pahimmilleen. Se on katsos tauti. Pahahenki on vienyt hänen lempensä. Ryöstänyt!

Äiti ruikuttaa.

ANNI. Olenko mie sypää mistään riähkästä? Minun poikani on ollut monet kerrat lähdössä luoksemme, mutta kun sie vain jankutat: ei, ta ei... Et sie huoli kuin omista oikkuistasi.

Isä tulee takaisin.

PAAVO. No mitä, saitteko jo lehmänsilmänne kosteiksi?

NASTO. Älä suutu, tuatto-hyvä. Hän on meidän hätämme.

PAAVO. Hänelle ei ole tietä kuin luostariin.

HELMI. Hyvä. Jos luostariin, niin luostariin.

PAAVO. Mitä?!

NASTO. Ei pie, ei pie, tuatto-hyvä! Hänhän on hupakko, pikkutyttö vielä.

PAAVO. Hän muka lähtisi... Olenko mie luvannut sinulle, että lähdet lemmestäsi miehelään?

HELMI. Niin oletkin, tuattoseni.

PAAVO. Olenko mie ollut sanani herra?

HELMI. Olet, tuatto-hyvä.

PAAVO. Ka sitten perunkin oman sanani ja annan sinut vaimoksi ensimmäiselle, ken vain kosiomiehet meille lähettää hänen nimeään kysymättäkään. Niin annankin!

HELMI. Teidän on valtanne.

 

Toinen kuvaelma

Inkognito

Kaksi miestä on kylänvanhimman pirtissä: isäntä ja hänen vieraansa.  Virkamies on partaa ajamassa.

KYLÄNVANHIN. Entä millä asialla liikuttekin täällä, teidän jalosukuisuutenne? En näet oikein ymmärtänyt tulonne tarkoitusta...

TUTKINTATUOMARI. Ei sinun pidäkään liikoja ymmärtää. Pidä vain suu lukossa. Mitä miehiä olen, mistä ja miksi olen tänne saapunut – ei se kuulu kenellekään. Onko selvää, staarosta?

KYLÄNVANHIN. Kyllä on. Onko tehtävänne sitten salaista laatua?

TUTKINTATUOMARI. Se on kruununtoimi. Olet kai kuullut, että koko kylän väki poltti itsensä hengiltään Lieksajoella? Niin polttikin lakia, tsaaria ja uskoamme vastoin.

KYLÄNVANHIN. Enpä ole kuullut sellaisia. Meidän perukka on näet kaukainen. Pappi-vainaja, isä Amvrosi, lienee tiennyt asiasta, mutta hän ei ehtinyt kertoa minulle.

TUTKINTATUOMARI. Pölkkypää oli se sinun Amvrosi!

KYLÄNVANHIN. Kuinka puhuttekaan pappivainajasta...

TUTKINTATUOMARI. Keisari on antanut asetuksen juuria pois kaikki kerettiläisyys, ottaa kiinni kaikki lahkolaiset viimeistä iikkaa myöten ja paljastaa ensivuorossa kaikki heidän johtajansa. Mutta te karjalaiset suvaitsette karanneita sotamiehiä ja jumalankieltäjiäkin. Siinä ei ole surmakaan kaukana.

KYLÄNVANHIN. Surmako?! Karjalaiset eivät koskaan syyllistyisi sellaiseen.

TUTKINTATUOMARI. Missä surma – siellä ryöstökin.

KYLÄNVANHIN. Luoja armelias! Meidän kylässä ei ole lukkojakaan talonovissa. Ovi painetaan kiinni kepillä. Eikä täällä ole ikinä nähty mitään lahkolaisiakaan.

TUTKINTATUOMARI. Kun toisesta saastasta tehdään loppu, toinen on jo ovella. Kyllä tiedämme, kuinka ne teidän noidat kylvävät sekasortoa ihmissieluihin. Tekevät muka ihmeitä.

KYLÄNVANHIN. Ihmeitäkö?

TUTKINTATUOMARI. Juuri niitä. Vissiin tekin juoksette kuin pässit jonkun paskalampaan perässä.

PAUSSI

KYLÄNVAHIN. Olen pomorilaista kalastajasukua, teidän jalosukuisuutenne, eikä kukaan koskaan ole sanonut meitä pässeiksi. Olemme aina olleet vapaat ihmiset.

TUTKINTATUOMARI. Tunnen kyllä teidän vapaudenkin, ja nyt on tullut aika sitä kaventaa. Joten olisit vain vaiti!

KYLÄNVANHIN. Olen ollut staarostantoimessa viidentoista vuoden ajan eikä kukaan sano pahansanaakaan minusta.

TUTKINTATUOMARI. Ei se ole leikinhomma, kun sata henkeä polttaa itsensä hengiltään kerralla. Se on kapinaa!

KYLÄNVANHIN. Ei siis saatu kiinni niitä smutjanoita, ketkä nostivat käryä siellä Lieksanjoella?

TUTKINTATUOMARI. Oletko vahingoniloinen?

KYLÄNVANHIN. Turhia puhutte.

TUTKINTATUOMARI. Sepä se, etten turhia.

KYLÄNVANHIN. Voi mikä hätä...

TUTKINTATUOMARI. Kuka on uskoamme vastaan, hän on myös tsaariamme vastaan.

Tutkintatuomari lopettaa parranajon. Kylänvahin kiirehtii tuomaan virkapuvun hänelle.

TUTKINTATUOMARI. Hiiteen virkapuku! Tuopas minun matkalaukkuni. Järjestämme naamiaiset. Minä tekeydyn helmikauppiaaksi. Teidän kylässähän lähes kaikki pyytävät jokihelmisimpukoita. Eikös näin olekaan?

KYLÄNVANHIN. Helmistähän meikäläisen elo on. Toiset tuovat suolaa Vienanmereltä, toiset hankkivat turkiksia, ja muut pyytävät helmisimpukoita joesta. Kerrassaan hienoja helmiä! Puhutaan että tsaarintytärtenkin leningeissa on meikäläisiä helmikoristeita.

TUTKINTATUOMARI. Tiedätkö, kuka täällä osaa lukea?

KYLÄNVANHIN. Tiedän tietenkin.

TUTKINTATUOMARI. Hyvä. Kerrot sitten kaiken jokaisesta, selostat sielua. Vaistoni ei ole koskaan pettänyt. Minulla on nyt sieluninto, aivan kuin hyvän viinaryypyn jälkeen. Se on hyväksi, hyväksi...

Tutkintatuomari pukeutuu kauppiaaksi.

KYLÄNVANHIN. Viinaa ei ole tarjota, teetä – olkaa hyvä.

TUTKINTATUOMARI. Muista mitä käskin sinulle ja puhuttele minua kauppias Nikolaiksi oman akkasikin kuullen. Ymmärsitkö?

KYLÄNVANHIN. Miksen ymmärtäisi?

TUTKINTATUOMARI. No toista sitten.

KYLÄNVANHIN. Teidän jalosukuisuuttanne on puhuteltava kauppias Nikolaiksi...

TUTKINTATUOMARI. Ilman hiton jalosukuisuuksia, pölkkypää!

KYLÄNVANHIN. Juuri ilman!

TUTKINTATUOMARI. Tuliko jo papinrouva?

KYLÄNVANHIN. Tuli.

TUTKINTAUOMARI. Kutsu hänet.

KYLÄNVANHIN. Hän on oikein lörppöliisa, älkää luottako liikoja häneen.

TUTKINTATUOMARI. Sinusta olisi kyllä opettajaksi. Kutsu papinrouva.

Kylänvanhin poistuu ja papinrouva tulee huoneeseen.

PAPINROUVA. Luojan kiitos, kun olette jo vihdoin viimein täällä! Väsyinkin jo odottaman, milloin kruununmiehiä saapuu tänne luoksemme.

TUTKINTATUOMARI. Terve teille. Taidatte olla Domna Ivanovna? Eiköhän?

PAPINROUVA. Näin sitä vanhempani ovat minut ristineet.

TUTKINTATUOMARI. Kutsukaa minua Nikolaiksi.

PAPINROUVA. Juu. Ymmärrän. Minä taas olen isä Amvrosin leski.

TUTKINTATUOMARI. Isä Amvrosin leski... Hyvää.

PAPINROUVA. Mitä hyvää siinä oliskaan? Olen onneton leski täällä korvessa, vailla pienintäkään osanottoa...

TUTKINTATUOMARI. Miksipä nyt vaille osanottoa? Olen lukenut kaikki kirjeet, joita olette lähettänyt Aunuksen hiippakunnan kansliaan. Ja juuri siksi saavuin tänne päällystön käskystä tutkimaan asioita virkatoimeni tapojen mukaisesti.

PAPINROUVA. Ymmärrän tämän. Luojan kiitos! Vihdoinkin! Täällähän ei rukoilla Jumalaa meidän tsaarimme puolesta! Nämä karjalaiset – senkin pakanat – eivät tahdo rakentaa Jumalan kirkkoakaan! Ja kun alettiin kaataa heidän pyhiä mäntyjään, jotta kirkko nousisi sopivalle mäenkummulle, siitä se myllerrys alkoikin! Siinä heidän pirunluonne purkautuikin esille. Ja he alkoivat tapattaa meitä ristittyjä hengiltä pois. Lukkari karkasi, samoin suntiokin. Ja vain isä Amvrosi otti taistelun ja hän kaatuikin taistontanteereelle.

Papinrouva itkee.

TUTKINTATUOMARI. Miten ne karjalaiset ovat tehneet haittaa kirkolle?

PAPINROUVA. Omalla piruudellaan ja kieroudellaan! Heitä ei ole käynyt pyhäpäivinäkään kirkossa Jumalaa rukoilemassa. He sen kun hymyilevät silmiin ja sitten kääntävätkin selkänsä pyhälle ristille. Ennen kuin isä Amvrosi oli tullut tänne, he eivät käyneet koskaan vihilläkään. Sen kun laukkaavat metsässä, vievät almuja omille hiisihaltijoilleen. Isä Amvrosi alkoi opastaa ja nuhtella heitä, ja hän kaatuikin ylivoimaisessa hengentaistossaan monen pahanhengen lyömänä. Hän kun oli näet heikko sydämestään.

TUTKINTATUOMARI. Minä taas kuulin, että isä Amvrosi olisi karkotettu Aunuksesta tänne hänen liiallisen ryyppäämisen takia, kuten sanotaan viettelystä kauemmaksi.

PAPINROUVA. Valhetta ja panettelua kaikki! Oikein sitä puhutaan: kärsi yksin pyhän uskon puolesta, ja epäkiitollisia on ympärilläsi tuhansittain. Isä Amvrosi otti joskus ryypyn, mutta hän tunsi mittansa.

TUTKINTATUOMARI. Antaa olla. Mennäänpäs asiaan. Kertokaa mitä tiedätte totisesti tässä kylässä harjoitettavasta noituudesta. Onko täällä vanhauskoisten skiittoja ja salataloja?

PAPINROUVA. Täällä on jos mitään!

TUTKINTATUOMARI. Mitä nimittäin?

PAPINROUVA. Ristin asemesta kalmistolla asennetaan haudoille pylväitä, kivimöhkäleitä ja kokonaisia veneitäkin.

TUTKINTATUOMARI. Puhumme myöhemmin kalmistosta. Mitä tapahtuu kylällä?

PAPINROUVA. Metsässä on tsasouna, ja se on tervattu kokonaan, juuri polttovalmiiksi. Entinen sotamies – senkin lahkolainen – asuu erakkona kylänlaidassa niin kuin pöllö kolossaan, tosin hän ei maanittele muita seuraansa. Noitia ja tietäjiä pyörii täällä pilvittäin, ja kun menee marjaan, niin metsässä törmää aina heidän puiseen idoliinsa.

TUTKINTATUOMARI. Tiedättekö valmisteilla olevista salaisista epäjumalanpalveluksista, barbaarimaisista menoista, skiittalaisista ja vaeltajista?

PAPINROUVA. Tiedän, tiedän kaiken. Niin viime keväälläkin tietäjä-akka otti vastasyntyisen vauvan varjeltavaksi pilaukselta, ja hän juoksutti äitiä kahdentoista rotkon sulalumissa...

TUTKINTATUOMARI. Ja mitä?

PAPINROUVA. Sitä että äiti loitsi noidan käskystä jokaisella kuopalla. Ja millaisia loitsuja ne olivatkaan, siinäpä se! He loitsivat vauvaa niin kuin vainajaa: Rauha hänen sielulleen! Rauha hänen sielulleen! Rauha hänen sielulleen!

TUTKINTATUOMARI. Ja mitä siitä?

PAPINROUVA. Mitä?

TUTKINTATUOMARI. No mitä siitä seurasi?

PAPINROUVA. Puhutaan että lapselle olisi kasvanut sarvi otsan keskelle.

TUTKINTATUOMARI. Akka synnytti sarviniekan! Kuka tämä noita on ja missä hän asuu?

PAPINROUVA. Eiväthän he sitä kerro. He eivät ilmianna omiaan vaikka heitä kidutettaisiin. Pakanat! Villi-ihmiset! He näet rukoilevat metsänpuitaan. He polviutuvat puun eteen ennen kuin puu kaadetaan. Ja myrskysäällä miehet rientävät pihalle ja heittävät puukkojaan puuhun. Nuorista likoista en ilkene edes puhua. He viettelevät piruudellaan poikia.

TUTKINTATUOMARI. Millä piruudella?

PAPINROUVA. Sillä piruudella, että he työntyvät perse paljaana saunaan ja noituvat siellä, ja myös laukkaavat alastomina metsässä ja haukkuvat kuin koirat, ja myös...

TUTKINTATUOMARI. Riittää jo lörpöttely!

PAPINROUVA. Ymmärsin.

TUTKINTATUOMARI. Puhumme likoista myöhempänä.

PAPINROUVA. Ymmärsin.

TUTKINTATUOMARI. Eikä halaistuakaan sanaa kenellekään, että olen kihlakunnan virkamies. Olen vain kauppias kaupungista. Ja Luoja varjelkoon...

PAPINROUVA. Ymmärsin.

TUTKINTATUOMARI. Löytyykö sinulta viinaa?

PAPINROUVA. Ymmärsin. Heti juoksen hakemassa.

TUTKINTATUOMARI. Pieni karahvi se kyllä riittää.

PAPINROUVA. Ymmärsin. Minulta löytyy suolasieniäkin.

TUTKINTATUOMARI. Hyvä kun on suolasieniäkin. Mennänpäs nyt katsomaan sinun kotiasi. Siellä kerrot minulle lisää siitä sotamieslahkolaisesta.

PAPINROUVA. Ymmärsin. Tervetuloa!

Pimennys.

 

Kolmas kuvaelma

Sotamies

Kaikki on sekaisin entisen sotamiehen Matin pirtissä. Talo on täynnä vanhanaikaisia puusta leikattuja eläinveistoksia, sarvia, täytettyjä susia ja kettuja. Isäntä esittelee uutta lelua vieraalleen.

HELMI. Miten osaat arvata, mikä eläin vapautuukin kunkin puupalikan sisältä?

MATTI. Minun isoisoisäni, ukkini ja isänikin harjoittivat näitä puuhommia. Puu syntyi ensimmäisenä tähän maailmaan, ja kun puuta lämmittelee kämmenissään, kun kuuntelee sen ääntä, kertoo puu oman nimensä. Löysin tämänkin juurakon metsästä eilen, mutta katsopas, ken se on tänään?

HELMI. Koiranpentuhan se on! Voi mikä ihme ja kumma! Voi-voi! Katos, Matti, se pyörittelee nenääkin. Opetatko sen haukkumaan?

Puulelu jää tytön jalkoihin. Vanhus laulaa oudolla äänellä.

MATTI. Olen onneton koira-parka, kukaan ei huoli minusta, ota minut luoksesi!

Tyttö nauraa ja silittelee puulelua. Kyyneliä vuotaa äkkiä hänen silmistään.

MATTI. Taas sitä samaa! Riittää jo, rauhoitu! Muuten ajan sinut pois!

HELMI. Tuatto on aina suvainnut minua, mutta nyt hän katsoo niin kuin olisi tappaa!

MATTI. Menenpä ja puhun hänelle, millainen hölmö hän onkaan!

HELMI. Muamo taisi puhua totta: joku on ryöstänyt minun lempeni. Hän etsi eilen napanuoranpalasta, joka oli tallella katon alla minun syntymästäni eikä hän löytänyt sitä. Paha henki taisi varastaa sen. Se kätki minun lempeni metsänsuohon. Nyt minun pitää rukoilla haltijoitamme... Lempeni on ryöstetty! Eikä kukaan huomannut ryöstöä. Voiko näin olla?

MATTI. Mitenpäs se olisi ryöstetty, kun sulhasia tunkii parveittain pihallanne? Sinun lempesi on niin voimakas, että kaikki kadehtivat sinua. Toiset tytöt yrittävät maanitella poikia, ja sinä vain karkailet sulhasia. Lempesi on niin mahtava, että se polttaa sinun rintaasi.

HELMI. Näetkö tämän?! Tiedätkö tämän?! Minä pelkäsin puhua tästä... Jokin polttaa minua sisältä. Ikään kuin puuttuisi ilmaa. Luuletko että se menee ohi?

PAUSSI

MATTI. Kas kuinka komeat kukot leikkasin puusta kauppias Levkojevin tilaukseta! Hän lupasi maksaa kaksi ruplaa minulle. Kun käyn kaupungissa, tuon sinulle markkinoilta papukaijan. Muistatko kun kerroin sinulle papukaijasta?

HELMI. Muistan kyllä. Voi kuinka minun tekee mieli markkinoille! Kuinka tahtoisinkin käydä kaikkialla, missä olet itse käynyt, kuinka tahtoisin nähdä ulkomaat, kivilinnat ja meret!

MATTI. Luoja suo, niin vielä näet.

HELMI. Minua itkettää.

MATTI. Ei niillä kyynelilläsi ole suurtakaan arvoa, akka kun olet.

HELMI. Entä oliko sinulla koskaan morsian, Matti?

MATTI. Mikä morsian olisi sotamiehellä?

PAUSSI

HELMI. Muamo puhuu, että vanhemmat elävät lastensa tähden. Että rakkaus on lapsissa.

MATTI. Minä en mahda tietää näitä asioita.

HELMI. Sinulla ei ole lapsia, mutta eihän mahda olla, ettet olisi rakastanut koskaan?

MATTI. Rakastinko vai enkö rakastanut – mitä nyt turhia jauhata. Tartumme paremmin työhön käsiksi.

Vanhus laskee nuoran avulla kattolaelta ritvoista punotun omatekoisen lentokoneen. Hän ja Helmi kiinnittävät sulkia tähän eriskummalliseen lentorakenteeseen.

MATTI. Oletko nähnyt, kuinka upea aavanäkymä avautuu minun vaaran laelta?

HELMI. Olen nähnyt.

MATTI. Sieltä pääsee lentoon juuri järven ylitse ja voi laskea pellolle suonlai taan. Silmäni on kyllä tarkka. Harvoin osuin harhaan, kun ammuin tykistä sodassa. Siitä minua arvostettiinkin.

HELMI. Entä jos se ei onnistukaan?

MATTI. Rukoilemme onnistumista Jumalalta. Alussa kokeilen itse, ja vasta sitten sinä. Vai että tuattosi on julmistellut sinulle?

HELMI. Tunnen jotain kaihoa! Miksi?

MATTI. Kauneutta on vähän ympärillä, siitä se ihmiskaiho syntyykin.

HELMI. Kuinka niin vähän? Muuta ei olekaan ympärillä kuin kauneutta – metsässä, ja joellakin.

MATTI. Se on aivan eri juttu, Helmi-kulta. Kauneus ei ole metsissä, vaan itse ihmisessä. Kaikki me pyrimme Luojan kauneuden pariin. Jokainen tahtoo itselleen edes pienen murusen sitä. Niinpä mies pyrkii akan luokse. Miksi pyrkiikin? Siksi pyrkii, kun akassa on Luojan kauneutta. Siksi perhe onkin Jumalan armoittama asia.

HELMI. Onko sitä kauneutta minussakin?

MATTI. Mitenpäs muuten! Tämä lintunen elää sinussakin. Ja jok’ikinä linnunpyytäjä tahtoo ottaa kiinni tämän linnun pitääkseen omanaan. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

HELMI. Riittää jo! Sinä et kehtaa kertoa morsiamestasi, niin en minäkään tahdo puhua sulhasistani! Kerro paremmin siitä linnasta, missä iskettiin poikki ranskalaisen tsaarin pää.

MATTI. Ranskassa joet ovat kuin likaojat konsanaan, juuri erilaiset kuin meillä. Ja Pariisin linna on tehty kivestä kuin jokin luola. Akoilla on hatut kuin isot lautaset, ja heillä on verkko silmillään, ja miehet kulkevat siellä kiiltokalossit jalassaan ja kädessä iso sauva, aivan kuin patvaskalla. Miehille on tarkoitettu ilotaloja, joista saa ostaa rahalla kaunottaren kuin kaunottaren.

HELMI. Miten niin ostaa?

MATTI. No hänet otetaan sieltä niin kuin vuokralle, ja hän tekee kaikkea mitä suinkin käsketään.

HELMI. Juuriko kaikkea?

MATTI. Juuri kaikkea!

HELMI. Entä jos tällainen daami käskettäisiin äkkiä lentämään?

MATTI. Tolkutinhan sinulle, että miehet ne kertoivat, en minä itse...

HELMI. Lentäisikö hän vai ei?

MATTI. Ei, tyttöseni, ne sellaiset akat on juuri muihin hommiin tarkoitettu.

HELMI. Mitä muuta hyvää siellä Pariisissa on?

MATTI. Siellä sain nähdä meidän tsaariamme juuri kuin sinut nyt edessäni.

HELMI. Millainen hän on? Onko hän pitkä mies?

MATTI. Kovin pitkä. Kerrassaan jättiläinen. Hän tuli luokseni, laski kätensä olalleni ja saneli: pramea kotka näkyy kaukaa. Ja pams – hän lahjoitti kymmenen kultaruplaa minulle. Niin lahjoittikin! Minua kutsuttiinkin sitten tsaarinkotkaksi.

HELMI. Sano nyt, tsaarinkotka, puhuitko totta siipien suhteen?

MATTI. Naurattaa kuulla, että olisin valehtelija. En petä sinua, mutta meillä on kova työ tehtävänä. Ei se ole leikinlasku – nostaa moinen lehmänen lentoon.

HELMI. Olenhan kuin untuva – luuta-nahkaa.

MATTI. Sinun pitää kerätä lisää viisi säkillistä parhaita linnunsulkia.

HELMI. Eikö olisi helpomaa sulkia kuolleita lintuja? Ostaisin ne metsästäjiltä.

MATTI. Kuinka monta kertaa toistaisin, että eläviä sulkia tarvitaan tähän hommaan.

HELMI. Voi, joku on tulossa tänne. Sehän on tuattoni! Miksi hän tulee tänne? Hänhän tappaa minut!

MATTI. Mene tuosta ovesta takapihalle ja juokse heti kotiin.

Helmi lähtee pois.

 

Neljäs kuvaelma

Isä

Kolinaa kuului porstuasta, ja Helmin isä tuli ovelle.

PAAVO. Laittaisit jo töllisi oven kuntoon!

MATTI. Terveh sinulle, naapuri-hyvä!

PAAVO. Missä tyttäreni on? Missä Helmi on?

MATTI. Mitä? Minä näet kuulen kovin heikosti...

PAAVO. Tiedätkö mitä... Tulin neuvomaan sinua. Vieraan varastaminen on vihoviimeinen teko. Muista tämä! Jollet ota neuvoani kuuleviin korviisi, niin...

MATTI. Neuvo akkaasi kotona ja kiukuttele hevosvarkaille markkinoilla – en ole varastanut mitään keneltäkään! Kauhukalusi on pieni pelotella minua!

PAAVO. Vai että niin... Vai että tällaisetko jutut on nyt meidän välillämme?

MATTI. Mitä muita juttuja tahtoisit? Tulit vieraaseen pirttiin silmiäsi ristämättä ja haukutkin pirtin isäntää. Miksi kiipesitkin tänne mäelleni, kun en kutsunut sinua vieraisille?

PAAVO. Vai että... No sitten... Sitten eri tavalla...

Isä poistuu ja ovi kolahtaa hänen perässään. Mies tulee takaisin hetken päästä. Hän ottaa hatun päästä ja ristii silmiään ikonien edessä.

PAAVO. Terveh, isäntä!

MATTI. Tule vain sisälle, Paavo! Mitä kuuluu, hyvä mies?

PAAVO. Tulin pyytämään sinun armoasi, toki en tiedä, mihin pöytäliinanreunaan tarttuisin, etteivät padat kaatuisi kumoon.

MATTI. Aloita alusta, hyvä mies.

PAUSSI

PAAVO. Vai ettei minun tytärtäni ole muka täällä luonasi?

MATTI. Ei ole. Sinähän kielsit hänet täällä käymästä. Hän ei käykään täällä.

PAAVO. Kielastat!.. Tiedätkö kuinka rakastan häntä?! Et tiedä mitään! Mistä sinä sen tietäisit? Minä rakastan häntä kaikkein eniten. Minun Helmeni on minulle kallein. Niinpä niin! Sydämeni on sairas hänen takiaan. Miksi hän on sellainen? Mikä mato istuu hänessä? Hän karkaa kotoa, vieroksuu tuattoaan. Hän ei huoli neuvoistani. Miksi näin?! Herään sydänyöllä ja kävelen pitkin pirttiä, istun hämärissä aamuaurinkoon asti miettimässä, miten kurittaisin häntä, hänen hullua luonnettaan. Mutta miten häntä kurittaisi – se on samaa kuin piiskaisin itse itseäni. Herra Jumalaankaan en osaa luottaa, kun ei ole uskoni tarpeeksi luja. En usko kyllin lujasti!

MATTI. Hyvät teot jäävät vähiksi, kun ei usko Jumalaan.

PAAVO. Siinäkin kielastat! Aina vain valehtelet! Sinäkö se uskot muita hartaammin Jeesus Kristukseen? Olit tsaarinjouikoissa kahdenkymmenen viiden vuoden ajan, niin luuletko, että pääsit eroon kaikesta? Kielastat! Odota kun noidat silmäävät sinut. Ja haltijatkin rankaisevat sinut!

Vanhus nauraa.

MATTI. Heti pistän kaulani hirttosilmukkaan ja koukusta kiinni!

PAUSSI

PAAVO. Puhut ettet ole varastanut keneltäkään mitään. Varastithan sinä! Olet ryöstänyt tyttäreni lemmen! Ellet olisi hulluttanut tytön päätä, me äidin kanssa totuttaisimme jo vunukoita huushollin hoitoon. Sen kun jankutat hänelle taivaasta, ja hänen pitää pysyä maassa!

MATTI. Maankamara on ruumiillemme, ja taivas on sieluamme varten.

PAAVO. Tiedät kyllä, mitä tarkoitan. Hänen paikkansa on pellolla ja navetassa. Kaski ja niitty – siinä meidän taivahat. Siinä oma osamme. Hän ei mene miehelään sinun kaskujesi takia!

MATTI. Suotta sälyttelet syntejäsi muiden niskalle! Hän on kuin kallis lelu sinulle. Hänet olisi pitänyt antaa miehelään kuusitoistavuotiaana hänen miel tään kysymättä. Sinä säälit häntä silloin! Sinähän se päätät asioista perheessänne. Et saattanut kahdeksantoistavuotiaanakaan, kun naapurikylän poika kävi häntä kosimassa. Kuinka hän rakastikaan Helmiä! Sinä et huolinut perspaljaista kotivävyä omaan kotiisi. Poika kuulemma hukuttautuikin häpeästä.

PAAVO. Akkainjuoruja! Hän oli juovuksissaan, siksi hukkuikin.

MATTI. Aina vain laskeskelit ja tingiskelit. Ja nyt hänellä on oma mielensä eikä häntä noin vain käsketä. Minä en ole syypää tähän. Hänellä on oma mielensä ja on myöhäistä pelotella häntä. Olisinko syypää, kun hän viihtyy luonani? Tarinoin hänelle elämästä, Jumalasta. Ihminenhän kaipaa lohtuakin.

PAAVO. Vai että lohtuako? Kas kuinka käänsitkään! Meillä vain on eri Jumala! Paina muistiin, että kun kerrankin näen hänet täällä sinun mäelläsi, päästän tulikukon pihallesi. Tulen veljieni kanssa sydänyöllä, niin sytytämme töllisi tuleen heti neljästä nurkasta.

PAUSSI

PAAVO. Etkö muka kuule? Leikki on loppunut!

MATTI. Kuulen minä, kuulen. Olet kova musikka. Kuka uskaltaisi tahtoasi vastaan...

PAAVO. Niin olenkin. Muista tämä.

MATTI. Kauanko sinä, Paavo, rakastit vaimoasi?

PAAVO. Älä luikertele. Pysy asiassa.

MATTI. Asiaa puhunkin. Kaikki tämä juontuu samasta juuresta.

PAAVO. Painu hiiteen! Mitä tarkoitat?

PAUSSI

MATTI. Pelkäätkö puhua? Eihän täällä ole muita kuulijoita kuin sie ja mie.

PAAVO. Rakastin kun häitä juhlittiin. Miksi tongit sieluani? Isä oli kosinut Naston minulle, minä en edes nähnyt häntä ennen kosimista. Olemme eläneet oman ikämme... Mies tarvitsee akkaa niin kuin hevosta: niin pitkään kuin hän pääsee ratsastamaan sillä, ja kun ratsastus on ratsastettu, akka on taakaksi hänelle. Olisit elänyt minun verran akkani kanssa, niin tietäisit, miltä se maistuu. Jätä rauhaan tyttäreni!

MATTI. Tyttäresi ei ole sokea kissanpoikanen. Hän on nähnyt isänsä ja äitinsä eloa ja tietää, että elitte kuin sotaviholliset... Puhun tytöllesi siitä, että sielu poistuu ihmisestä, kun ei ole rakkautta; ja kun ihminen rakastaa, hän on kuin lintu eikä sontamato. Puhun näin, kun säälin häntä.

PAAVO. Minäkö se olen sontamato kaskuistasi päätellen?! Kyykäärmeenpistin on sinun säälilläsi! Oikein se isä Amvrosi puhui, että olet kerettiläinen, että pilkkaat Jumalan sanaa. Saat vielä tekojesi mukaan!

MATTI. Menisit vain kotiin, Paavo. Sorrut vielä hämärissä täällä minun mäelläni. Mitä ihmiset sanovat sitten?

PAAVO. Jätä ihmiset rauhaan. Tämä asia ei kuulu muille kuin meille. Teeskentelet hurskasta, mutta viha kiehuu sinussa. Vihaat minua. Miksi oikein vihaatkaan? Minäkö se ajoin elämäsi yli? Meidän tsaarimme, voideltu hallitsijamme, otti sinut sotamiehiin. Suutukin hänelle.

MATTI. Puhut vääriä, Paavo...

PAAVO. Minä en edes tietänyt, että Nasto, minun vaimoni, oli ollut sinun morsian. Sinä olit ollut kuudetta vuotta sotamiehen remmissä, eikä hän vain mennyt kenenkään kanssa naimisiin. Sitten isäni sopi naimakaupat hänen vanhempiensa kanssa.

MATTI. Luojan kiitos, kun sopikin.

PAAVO. Luojan kiitosko? Vai että Luojan kiitos! Miksi sitten hulluttelet tytön päätä? Teetkö kostoa minulle ja Nastolle? Miksi palasit tänne? Olisit vain istunut ikäloppuun asti lämpimän uunin takana upseerinsaappaita kiillottamassa. Herrat olisivat päästäneet sinut saappailleen, kun rintasi on mitaleja täynnä.

Matti ponnahtaa pystyyn. He seisovat kasvotusten valmiina käsikähmään.

 

Viides näytös

Noita-Akka

NASTO. En minä tullut omasta halustani luoksesi, hätä minut tänne johdatti.

NOITA-AKKA. Tiedän hätäni.

NASTO. Autatko minua hädässä?

NOITA-AKKA. En auta.

PAUSSI

NASTO. Miksi et auta?

NOITA-AKKA. Siksi kun muistatte haltijoita vain hädässä ja pahaonnessa. Niitä pitää kiittää ja hyittää samoin kuin Jeesus Kristusta. Milloin kävit viimeksi meidän pyhällä vaaralla?

NASTO. Olisin valmis käymään, mutta kun pelkäämme rangaistusta.

NOITA-AKKA. Mene sitten kirkkoosi neuvoa ja armahdusta pyytämään. Auttakoon pappi sinua.

NASTO. Kirkkohan on tyhjä, kun pappi Amvrosi kuoli.

NOITA-AKKA. Toinen pappi tulee hänen paikalleen.

NASTO. Maksamme kunnolla sinulle. Tahdotko lehmän? Tahdotko, niin annamme parasta jauhoa sinulle? Emme me tingi hinnasta.

NOITA-AKKA. Mekö? Oletko kertonut minusta miehellesi? Hän ei saa tietää mitään minusta. Haltijat rankaisevat sinut lörpöttelystä.

NASTO. Ei, hän ei tiedä mitään. Hän tietää, että olet olemassa, vaan ei tiedä, kuka olet.

NOITA-AKKA. Vain naiset saavat tietää noidannimen. Vain naiset saavat kääntyä haltijoiden puoleen. Muista tämä, Nasto!

NASTO. Kyllä, minä muistan. En ole mitään unohtanut. Sinun äitisi oli nostattanut lempeäni, niin pääsinkin naimisiin, vaikka minua luultiin jo vanhaksipiiaksi. Minä uskon mahtiisi, uskon meidän jumaliimme, siksi tulinkin luoksesi.

NOITA-AKKA. Uskotko? Miksi lasket katseesi, kun puhut haltijoista?

NASTO. Minä pelkään sinua. Mutta minne menisinkään?

NOITA-AKKA. Jokainen löytää, minne menisi...

NASTO. Rukoilen sinua, auta! Kukaan ei tiedä, miksi hän ei tahdo naimisiin. Ellet auta meitä, isä laittaa Helmin luostariin!

PAUSSI

NOITA-AKKA. Luostariinko?! Niinkö pitkälle on päästy? Ja sinä uskallatkin pyytää apua minulta?!

NASTO. Suo anteeksi, puhunhan totta.

NOITA-AKKA. Etkö tiedä, miksi hän ei tahdo naimisiin? En tiedä minäkään. Tiedän kyllä, että haltijat ovat huolissaan meidän puolestamme. Emme ole rukoilleet omia jumalia, ja meidän suvun taikavoima ehtyy pian ainiaaksi. Ehkä haltijoiden henki pesiytyi häneen auttaaksemme meitä hädässä?

NASTO. Miksi juuri häneen?

NOITA-AKKA. Sanoinhan: ehkä...

NASTO. Vähänkö on muita morsiamia?

NOITA-AKKA. Miten uskallatkin puhua tällaisia? Katso mitä minulla on (Noita-akka ottaa pikkurasian esille) Muistatko, kun tyttäresi syntyi, minun muamo kävi silloin luonasi meidän akkojen seurassa. He leikkasivat vauvan hiuksia ja sitoivat ne solmuksi selvittäkseen, kenen sielu pesiytyi sinun lapseesi, ja vasta sitten he ristivät hänet Helmiksi.

NASTO. Kenen sielu se oli? En voi muistaa tätä, kun olin vuotanut paljonkin verta enkä voinut imettää häntä muutaman päivän ajan. Kenen sielu on Helmissä?

NOITA-AKKA. Hänen ei ole tietä lostariin. Hänen kohtalo on toisenlainen...

NASTO. Millainen? Sano, näetkö hänen kohtalonsa?

NOITA-AKKA. Ymmärrä, Nasto: vain haltijat näkevät kaiken.

NASTO. Ymmärrän tämän.

NOITA-AKKA. Ja haltijat rankaisevat meitä siitä, ettemme kunnioita niitä, että elämme vieraassa uskossa. Niille on uhrattava jotain, annettava osa itseään.  Lienee tullut aika hyvittää haltijoita...

NASTO. Mitä antaisinkaan haltijoille? Tyttäreni ovat minun lihaa ja minun verta, uhraan kaikkeni heidän hyväkseen... Auta minua! Rukoilen sinua!

NOITA-AKKA. Kukaan ei kuule rukouksiasi. Mutta jos sotamies auttaa minua, autan minäkin sinua.

NASTO. Mattiko?

NOITA-AKKA. Minä tarvitsen uusia jumalankuvia. Tulenhaltija poltti entiset viime ukonilmassa. Kukaan muu kuin Matti ei veistä uusia jumalia ukonilman kaatamasta kelohongasta, Pässinmäelle pystytettäväksi. Hänen vaarinsa ja isänsä tekivät samaa työtä. Hän ei suostunut pyyntööni. Mene ja maksa hänen työnsä. Ja kun kaikki järjestyy, olkoon tyttäresi valmis menontoimitukseen. Mitä siitä seuraa – sitä ei kukaan ennusta.

NASTO. Mutta... Kun hän torjui pyyntösi, miksi hän suostuisi minun pyyntöön?

NOITA-AKKA. Jää hyvästi.

Pimennnys.

 

Kuudes kuvaelma

Jokikylpy

Helmi ui joessa, hän sukeltaa jokihelmisimpukoita pyytämässä. Kylänpoikia tulee paikalle. He piirittävät tytön.

HELMI. Mitä tuijotatte! Menkää vain tiehenne.

ENSIMMÄINEN. Puhutaan, Helmi, että taas sinä samoja: kiedoit pojan pauloihisi ja sitten läksit karkuun.

TOINEN. Vähänkö on meitä meikäläisiä, vaan sinä se tahdot sammuttaa kynttilän naapurikylänkin pojille? Sellaistako oikein meinaat?

HELMI. Ehkä sellaistakin.

KOLMAS. Teetkö pilkkaa pojille?

HELMI. Olen vapaa lintunen: teen mitä tahdon tehdä.

NELJÄS. Lupasithan jokaiselle meistä.

HELMI. En kellekään enkä koskaan.

VIIDES. Kuulitteko, pojat, paljonko hän meistä huolii.

KUUDES. Siitä rangaistus noidalle!

Pojat heittelevät Helmin leninkiä toinen toiselle.

SEITSEMÄS. Etkö sie, Helmi, lahjoittanut paulaa minulle?

HELMI. Samanlainen paula on joka toisella tytöllä meidän kylässämme.

KAHDEKSAS. Etkö sie, Helmi, käskenyt laittaa kosiomiehiä asialle?

HELMI. Puhemies tuli ja puhemies poistui – kosiomatka vain turhana toistui.

YHDEKSÄS. Pitää kurittaa hänet muiden likkojen opiksi.

Helmi hypähtää vedestä rannalle ja yrittää karkuun. Pojat eivät päästä häntä piiristään. He tanssivat jotain menotanssin tapaista. Sitten he ottavat Helmin kiinni ja sitovat hänet seipääseen, joka työntyy vedestä.

ENSIMMÄINEN. Olkoon täällä.

TOINEN. Niin kuin mekin olla odottelimme.

KOLMAS. Tämä ei ole kynttilänpuhaltamista!

NELJÄS. Vesihiisi purkoon häntä perseestä!

Pojat lähtevät pois, mutta yksi heistä tulee takaisin.

VIIDES. Nyt et mene kenellekään. Kaikki meidän kotiperukan pojat ovat sopineet keskenään, ettei kukaan tule enää kosimaan sinua. Emmekä me päästä muitakaan lähellesi. Nyt olet vanhapiika! Vanhapiika konsanaan! Tunne paikkasi, akka!

Poika lähtee pois, ja kauppiaaksi tekeytynyt tutkintatuomari tulee paikalle.

TUTKINTATUOMARI. Kerropas, kaunotar, miten osaisin sepän talolle?

HELMI. Se on kyllä helppoa: sepäntalo on joen takana kummulla. Sinne menkääkin.

TUTKINTATUOMARI. Miksi kyyhötät yksin joessa? Eikö sinua pelota?

HELMI. Ka olen tottunut, tulin näet helmisimpukoita pyytämään... Mitä pelkäisinkään?

TUTKINTATUOMARI. Sinustako puhutan, että kaikki helmet uivat itse luoksesi ja joka puoleltakin? Riittää kun vain astut joenveteen. Olet siis saalistamassa? Sopiiko tämänmoinen miehenhomma nuorelle neidille?

HELMI. Mitä se teitä huolettaa? Kuka olettekaan, kun en tunne teitä.

TUTKINTATUOMARI. Minulla on oma lehmä ojassa. Ostan teikäläsiä helmiä hovin ompelijattareille toimitettavaksi. Miksi sinä itket?

HELMI. En itke. Se on vettä, jota vuotaa tukastani.

TUTKINTATUOMARI. Ne on kyllä tytönkyyneliä. Etkä sinä pyyhi niitä pois, kun kätesi on sidottu.

HELMI. Se on meillä tällainen meno: rukoilemme vetehistä ja itkemme rukoillessa.

TUTKINTATUOMARI. Olet kyllä sisukas kaunotar. Täällähän kuolee viluun, kun seisoo tunnin ajan joenvirrassa. Kukahan se vihaa sinua näin julmasti?

HELMI. Minua rakastetaan. Pojat ovat vain kujeilleet. En pääse millään heidän rakkaudestaan.

TUTKINTATUOMARI. Tämän kyllä huomaa, vaan minä en ole mikään julmuri. Ehkä tulinkin tänne pelastamaan hädästä sellaisia kaunotaria kuin sinä.

HELMI. Menisitte vain tiehenne.

TUTKINTATUOMARI. Älä pane vastaan. Nyt toimin tahtoni mukaan.

Tutkintatuomari laskeutuu veteen, hän katselee Helmiä, sitten vapauttaa hänet seipäästä. Tyttö nousee laiturille. Hänen paitansa on revitty repaleiksi eikä muitakaan vaatteitaan löydy rannalta.

HELMI. Kiitos.

TUTKINTATUOMARI. Ei kestä kiittää. Ota minun kauhtana, niin pääset kotiisi. Se on pitkä ja lämminkin. Palautat minulle sittemmin. Olen majoittunut staarostan taloon. Kysyt sieltä kauppias Nikolaita.

HELMI. Tuon kauhtanan heti, kun pääsen kotiin.

TUTKINTATUOMARI. Staarostalla ei ole nyt ketään. Tule illalla. Vai tulisinko itse käymään, jos vain suinkin haluat. Kuka olet ja missä päin asut?

HELMI. Minä itse, minä tulen, tulen illalla...

TUTKINTATUOMARI. Kuka olet? Kertoisit edes nimesi!

Helmi sieppaa kauhtanan ja juoksee pois. Tutkintatuomari nostaa maasta tytön jättämän palttinasäkin.

TUTKINTATUOMARI. Odota, kaunotar! Jätit saaliisi tänne!

Patvaska tulee paikalle.

PATVASKA. Minne se tytönressukka riensikään? Sinuako pakoon, molotsa?

TUTKINTATUOMARI. Se ei ole minun vikaa.

PATVASKA. Taidat olla muukalaisia... Asusta päätellen kauppias.

TUTKINTATUOMARI. Minä olenkin kauppias, nimeltäni Nikolai. Olen täällä ostamassa jokihelmiä.

Нeiluttelee Helmin jättämää säkkiä.

PATVASKA. Vai että helmiäkö...

TUTKINTATUOMARI. Kuka olet, hyvä mies?

PATVASKA. Ka Ohvoksi minua kutsutaan. Olen patvaska, häämenojen tietäjä. Oletko kuullut sellaisista?

TUTKINTATUOMARI. Miten noidut?

PATVASKA. Ka tartun pojan kurkusta kiinni ta kiskonkin hänet morsiamen tykö. Kun hän yrittää vastaan, kolautan häntä tällä sauvollani niskaan, sauvan päässä on teräskärki, ja siinä kärjessä käärmeenmyrkkyä.

TUTKINTATUOMARI. Taidat olla huuliveikko. Mikä se vikisee paitasi alla?

PATVASKA. Ka vieras sielu vikiseekin. Pyydystin sen metsästä ja nyt vien tapettavaksi. Naurattaako?

TUTKINTATUOMARI. Näkisinpä mielelläni näitä teidän kosintapuuhia, siinä nauraisinkin. Sääli vain, kun eivät huolet päästä minua huvittelemaan.

PATVASKA. Hyvästi, kauppias.

TUTKINTATUOMARI. Tapaamme piankin, tietäjä.

PATVASKA. Kyllä säkissäsi on muuta kuin jokihelmiä.

Patvaska lähtee pois. Tutkintatuomari pudistelee säkkiä, sitoo nuoran auki, työntää kätensä säkkiin ja vetää esille kourallisen isoja linnunsulkia.

 

Seitsemäs näytös

Katsojaiset

Kauppatori. Miehet esittelevät jokihelmitavaraa kauppiaalle.

TUTKINTUOMARI. Kunnon tavaraa.

ENSIMMÄINEN. Yhtä hyvää tavaraa ei löydy muualta koko Karjalasta. Ruotsalaisia kävikin täällä monesti ryöstöretkillään, he kun tahtoivat ottaa omakseen meidän joen.

TUTKINTATUOMARI. Mitäs teikäläiset?

TOINEN. Emme mekään ole arkalasta kotoisin. Eihän tämä meidän järvenlahtea ole suotta sanottu Luulahdeksi. Sen pohjassa lepää ruotsalaisten luita lukematon määrä.

KOLMAS. No mitä, kauppias. Miellyttääkö tavaramme sinua vai kuinka?

ENSIMMÄINEN. En saa tolkkua, mitä kiertelet niin kuin kissa kuumaa puuroa? Vai onko sinun sääli rahojasi?

TUTKINTATUOMARI. Tämä homma on juuri uusi minulle. Tahdon vähän katsella, pohdiskella. Nimittäin sopisivatko helmenne leninkikoristeiksi.

PAAVO. Meidän tytöt ovat pyhäasuissaan, jotta saat katsella. Katsele mitä ihmeitä täältä löytyy.

Jokihelmin koristettuihin asuihin puettuja tyttöjä tulee näyttämölle. Morsiustanssi. Tutkintatuomari huomaa Helmin tanssivien tyttöjen joukossa. Hän kiertää ympyrää ja yrittää lähestyä tyttöä. Tämä kuitenkin aina vain livahtaa pois ja lopulta poistuu kokonaan.

TUTKINTATUOMARI. Kuka tämä tyttö on? Minkä talon tytär?

ENSIMMÄINEN. Kumpainen tyttö?

TUTKINTATUOMARI. Se jolla on punapaula palmikossa.

TOINEN. Helmikö? Älä katsele häntä. Se on lyöty kortti.

TUTKINTATUOMARI. Hän on kaunis tyttö.

ENSIMMÄINEN. Meinaatko sinäkin kosia häntä?

TUTKINTATUOMARI. Miksen kosisikaan?

KOLMAS. Turha homma. Hänen lempensä on ryöstetty. Kosimisesta ei tule tolkkua.

TUTKINTATUOMARI. Keitä hänen vanhempansa ovat?

TOINEN. Tuo Paavo-mylläri on hänen isänsä.

TUTKINTATUOMARI. Myllärikö?.. Se on hyvää.

ENSIMMÄINEN. Nyt on kaupankäynti loppunut. Taas liika pilasi kaupat.

Tutkintatuomari lähestyy Paavoa. Hän katselee miehen jokihelmiä. Muut lähtevät tyytymättöminä pois.

TUTKINATUOMARI. Sinun helmesi taitavat olla kaikkein kirkkaimpia.

PAAVO. Yhtä kirkkaita muillakin.

TUTKINTATUOMARI. Ei, sinun tavarasi on parasta laatua.

PAAVO. Jollet osta tavaraa muilta miehiltä, en myy itsekään helmiä sinulle.

TUTKINTATUOMARI. Onko teillä oikein artteli? Miksi muista myyjistä välittäisit?

PAAVO. Muuten vain...

TUTKINTATUOMARI. Kummallista.

PAAVO. Tänään ei tehdä kauppoja, hyvästi, kauppias.

TUTKINTATUOMARI. Odotapas. Sinun tyttärelläsi on luojanlahja. Annoit hänelle osuvan nimenkin. Juuri osuvan.

PAAVO. Maksatko tyttärestäni vai helmistäni?

TUTKINTATUOMARI. Paljonko pyydät tyttärestä?

PAAVO. Kun olet tosissasi, maksa totiset lunnaat. Sitten puhummekin.

Tutkintauomari antaa rahat isälle.

PAAVO. Oletko järjiltäsi, poika?! Laskin leikkiä, kauppias.

TUTKINTATUOMARI. Ja minä olen vallan tosissani.

PAAVO. Ota edes tavaraa...

TUTKINTATUOMARI. Hiiteen tavarat!

PAAVO. Pitäähän puhua hänen itsensä kanssa, hän...

TUTKINTATUOMARI. Älä nyt häiritse minua, mylläri. Nyt on minun vuoroni päättää.

PAAVO. Eihän tällainen sovi tapoihin. Meillä...

TUTKINTAUOMARI. Annan kauppiaansanan, että menettelen kunnian mukaisesti. Kauppiaansana on sanoista pitävin.

Pimennys.

 

Kahdeksas kuvaelma

”Vihkiäiset”

Morsianta valmistellaan vihille myllärin talossa. Kaksi itkijävaimoa ja Nasto seisovat pirtin keskellä. Morsiamen isä Paavo tulee paikalle. Hän levittelee turkin lammasnahka ylöspäin lattialle. Sitten hän kätkee kirveen ja sahan turkin alle ja lähtee pois. Kaksi tyttöä saattaa morsiamen paikalle. Hän on alusvaatteisillaan, tukka levällään. Morsian astuu turkille. Sulhanen saapuu Patvaskan saattamana. Hänet istutetaan viljapöntölle. Morsian riisuutuu alastomaksi ja istuutuu sulhasen polville. He istuvat hiljaa muutaman minuutin ajan. Muut kääntävät katseen muualle.

PAUSSI

PATVASKA. Riittää jo, poika. Mene vain saattoväen luo. Odota omaa hetkeäsi.

Sulhanen lähtee pois. Itkijävaimot saattelevat morsianta arkun ympäri auringon mukaan.

ITKIJÄVAIMO. Tämä on paha paikka istua.

Morsian istuutuu taas ja hänet käsketään jälleen seisomaan.  Patvaska tulee arkulle ja piiskaa kovin kovasti muutaman kerran. Morsianta saatetaan auringon vastasuuntaan ja istutetaan arkulle. Patvaska koskettelee kolmesti taikasauvallaan morsiamen tukkaa. Kolme hiusta tarttuu sauvankärkeen. Patvasaka polttaa ne morsiamen pään yllä ja puhelee.

PATVASKA. Hehkukoon morsiamensydän sulhaselle ja sulhasensydän morsiamelle niin kuin tämäkin liekki palaa. Ole järjissäsi ja kiltti miehellesi.

Itkijävaimot ja kaksi pukijatyttöä tulevat mukaan Patvaskan puuhiin. Yksi pukijoista ottaa leivänkannikan ja kampaa morsiamen tukan jakaukselle. Naiset kumartuvat morsiamen polville. Sitten he kampaavat hänen tukkaansa ja punovat sen palmikoksi. Morsian puetaan hääasuihin: paita, hame, sarafani, esiliina, kaulahuivi, päällystakki ja rukkaset. He käärivät palmikot morsiamen pään ympärille, panevat päähineen hänen päähänsä ja sitovat huivin. Sitten morsiamen pää peitetään isolla pääliinalla.

PATVASKA. Tule akaksi! Tule akaksi! Tule akaksi!

Patvaska tulee lähemmäksi, hän heittelee vaskirahoja itkivaimoille ja panee piirakkalautasen morsiamen pään päälle. Menonosanottajat ottavat makeisia. Pikkupoika saatetaan huoneeseen. Hänet istutetaan morsiamen polville.

PATVASKA. Tule yhdeksän pojan emäksi, yhden tytön emäksi!

Poika kohottaa morsiamen pääliinaa, morsiamen onnelliset kasvot avautuvat katsojille. Morsian iskee silmää pojalle. Hän on Anni, Helmin sisar.

PATVASKA. Nyt täältä pihalle, hyvä saattoväki! Pihalle, pojat ja tytöt!

Sulhanen saatetaan paikalle, hän lähestyy arkkua, ottaa ison pääliinan ja nostattaa sen avulla morsiamen arkulta. Hän kulkee ympyrää pitkin ja saattaa morsiamen pirtistä ulos. Tytöt kiiruhtavat kilpaa morsiamen istumapaikalle ja sitten hekin juoksevat ulos.

PATVASKA. Opasta hyvin häntä. Jos hän on tottelematon, lyö häntä ensin oljenkorrella. Jos hän on jälleen tottelematon, lyö oksanritvalla, sitten piiskallakin.

«VAROTUS»

Patvaska ottaa kolme pikkukiveä, asettaa ne kolmionkulmiksi maahan ja kattaa paistinpannulla. Nuoria ja saattoväkeä tulee sen ympärille. Jokainen heistä panee oikean jalkansa paistinpannulle, he painautuvat päät yhteen. Patvaska ottaa kirveen oikeaan käteen, palavia puupäreitä vasempaan käteen ja puukon hampaisiinsa. Tätä ennen hän kumartaa kolmesti koillissuuntaan. Hän kiertää saattoväkeä, kyntää kirveenterällä vakoa maahan loitsien. Patvaska kiertää kolmesti läsnäolijat ja iskee kirveen maahan. Tämän jälkeen hän kantaa kirvestä ja päreitä heidän päiden yllä. Tietäjä heittää kirveen ja päreet syrjään. Hän ottaa pihlajanoksan ja asettuu saattueen johtoon. Patvaska piiskaa pihlajanoksalla tietä ja loitsii.

PATVASKA. Pahahenki, poistu sinne, mistä tulit! Mistä tulit, sinne lähde!

Laulu soi, saattoväki poistuu näyttämöltä nuorten seurassa. Nasto jää näyttämölle yksin. Hän istutuu arkulle ja laulaa itkuvirttä.

PATVASKA. (Huutaa) Akka kuoli lippahalla!

 

Yhdeksäs kuvaelma

Tapaaminen

Äiti istuu yhä arkulla itkuvirttä laulamassa. Helmi tulee pirttiin, joka on tyhjennyt.

PAUSSI

HELMI. Morsian antoi oman paulansa minulle.

NASTO. Kenelle muulle olisikaan antanut? Olethan hänen siskonsa.

HELMI. Mene äiti, saattoväki odottaa sinua. On aika häämatkalle sulhasen taloon.

NASTO. Entä sinä?

HELMI. Jään tänne. Siivoan pirtin.

NASTO. Suo anteeksi, tyttöseni.

HELMI. Miksi pyydät anteeksi?

NASTO. Isä kun antoi sinun antajaiset Annista.

HELMI. Eihän se mitään. Hän ei ole saita minullekaan.

NASTO. Ei kylläkään ole. Hän ei tahtonut antaa sisartasi miehelään ennen vuoroasi, mutta kohtalo lienee tämän määrännyt.

HELMI. Äiti, milloin tietäjä-akka tulee hakemaan minua?

NASTO. Hän tulee aamun valjetessa.

Äiti lähtee pois. Helmi on vähän aikaa yksin. Hän korjaa turkin, kirveen, sahan ja kolikot lattialta. Tutkintatuomari ilmestyy pirtinkynnykselle.

TUTKINTATUOMARI. Talon ovet on selällään.

HELMI. Miksi käytte minun perässäni?

TUTKINTATUOMARI. Suretko kun naimisiin saatetaan siskoasi eikä itseäsi?

HELMI. Toivon onnea siskolleni.

TUTKINTATUOMARI. Tämä teidän Patvaska on kerrassaan velho. Taikamahtinsa puistuttaa häntä itseäänkin. Kadehditko siskoasi?

HELMI. Haltijat auttavat Patvaskaa.

TUTKINTATUOMARI. Entäs itseäsi?

HELMI. Menisitte vain pois.

TUTKINTATUOMARI. Muistatko kun tapasimme siellä joella?

HELMI. Muistan.

TUTKINTATUOMARI. Silmäsi paloivat silloin. Siniliekki loimusi katseessasi! En koskaan aikaisemmin nähnyt mitään sellaista!

HELMI. Olin vain suuttunut pojille, siksi silmäni paloivatkin.

TUTKINATUOMARI. Oikein teitkin, kun käännytit pois kaikki kylänpojat: he eivät ole kauneutesi arvoisia. Sinä olet odottanut minua. Minä tulinkin hakemaan sinut täältä.

HELMI. Mitä keksittekin! Enkä minä ketään odottanut.

TUTKINTATUOMARI. Vien sinut täältä ilman näitä tyhmiä koristeita, saattomenoja ja kosiomiehiä. Otan hevoskyydin ja juhlimme kaupungissa kolmen päivän päästä. Rahaa on minulla riittämiin. Elämme sitten kaupungissa, pappi vihkii meidät kirkossa. Tahdotko vihille? Vien sinut ulkomaillekin, lahjoitan sinulle jos mitään. Rakennutan uuden talon sinulle, kalustan sen hienon hienosti... Elät sitten rouvana, kuljet silkeissä ja sameteissa. Vietät oikein kissanpäiviä.

HELMI. Kuka te olette? Mitä tahdotte minulta? Kun isä palaa kotiin, kerron hänelle kaiken.

TUTKINTATUOMARI. Kerro pois. Olen jo puhunutkin isäsi kanssa. Hän ei kyllä ole vastaan. Sinä olet taakaksi hänelle. Minä maksoin jo lunnaatkin isällesi.

HELMI. Mitkä lunnaat?

TUTKINTATUOMARI. Sinun kauneus on huimannut minut. Olen kulkenut päiviä kuin mielipuolena ja unohtanut, mille asialle tänne tulinkin. Sano että sinäkin katsot rakastuneena minua. Sydämeni arvaa tämän.

HELMI. Menkää pois, hyvä herra! En ole koskaan kuullut tällaisia puheita.

TUTKINTATUOMARI. Keneltä olisitkaan niitä kuullut? Rakkaus on näet sellainen kaupunkilaisasia. Minä en anna periksi. Sinun maajussisulhaset eivät tunne tätä sanaakaan. He eivät osaa kuin mölistä, tyhmät nuijapäät. Minä kerron sinulle kaunein sanoin sydäntuskistani.

HELMI. Älkää tulko lähelleni!

Tutkintatuomari lähestyy Helmiä. Tämä peittää käsillä kasvonsa. Mies poistaa voimalla tytön kädet hänen kasvoiltaan. He seisovat ja katsovat toisiaan.

HELMI. Mitä oikein meinaatte?

TUTKINTATUOMARI. Tulin hakemaan sinut täältä, olen hyvä haltijasi. Oletko tuntenut minut?

Musiikki on yhä kovempaa ja yhä vihlovampaa.

Pimennys.

 

Kymmenes kuvaelma

Lemmennosto

Taikatulet loimuavat auringon laskiessa. Ukkosvesi kiehuu. Höyryä nousee vedestä. Noita-akka levittelee ison valkoisen pöytäliinan, käskee tytön seisomaan sen keskelle kasvot ilta-aurinkoa vasten. Akka repii Helmin vaatteet pois ja ruoskii häntä ritvoilla.

NOITA-AKKA. Kumarran aamuruskoa, kumarran iltaruskoa. Kaksitoista huimapäistä veljeä ja sisarta, tulkaa palvelemaan uskollisesti minua. Liekin kipinöitä lentää idän päästä. Älkää laskeko, kipinät, veteen, älkää laskeko maahan, laskekaa Helmi-neitoseen, jotta hän lähtee muamoltaan ja tuatoltaan, jotta irtoaa perheestään ja suvustaan…

Syttyköön hänen punainen verensä tulen liekiksi, kuumetkoon hänen valkoinen vartalonsa hehkuvan kuumaksi. Hän ei saa enää elää eikä saa enää olla, ei saa juoda eikä syödä ilman mielitettyään. Purkautukoon vapaalle hänen tahtonsa ja hänen himonsa, ettei siitä rukoilemalla eikä manaamallakaan!

Noita-akka loitsii Helmin yllä. Tyttö on lankeamassa loveen. Hän tanssii outoa tanssia ikään kuin noidan käsien ohjaamana. Sitten hän kaatuu nääntyneenä.

NOITA-AKKA. Ole tyttö himottu, ettei miehenliha voisi elää ilman sinua samoin kuin vatsa ei voi olla ilman leipää!

Noita-akka peittää hänet pöytäliinan kuulmilla, istuttaa oksalle huuhkaajan tytön rauhaa varjelemaan ja lähtee pois. Jauhoja valuu ylhäältä niin kuin vettä. Huuhkaaja huuhkaa. Helmi nousee jaloilleen ja seisoo kalpeana kuin veistos. Ympyrä pyörii. Noita-akka laulaa joikua. Tyttö ikään kuin kivettyy. Hän muistuttaa antiikkiajan veistoista. Tutkintatuomari hiipii hiljaa paikalle, hän kiertää lumottuna tämän veistoksen ympäri.

Pimennys.

 

TOINEN NÄYTÖS

Yhdestoista kuvaelma

Mylly

Poikia on työssä myllyllä. He kantavat jauhosäkkejä myllynpihalta. Tutkintatuomari ilmestyy. Hän on kulkea pihan halki, mutta hänen tiensä suljetaan.

ENSIMMÄINEN. Terve, kauppias.

TOINEN. Oletko hankkinut paljonkin helmitavaraa?

TUTKINTATUOMARI. Kaikki se on minun omani. Antakaa tietä.

KOLMAS. Sinun tavarassa onkin yksi helmi...

NELJÄS. Joka olisi parempi jättää pois.

TUTKINTATUOMARI. Miksi jättäisinkin tämän helmen?

ENSIMMÄINEN. Se on vikahelmi.

TOINEN. Ja se vika tunnetaan.

TUTKINTATUOMARI. Tämä ei kuulu teille. Ettekä te tunne näitä asioita.

KOLMAS. Meillä on kyllä sellainen tuntemus, että pistämmepä sinut säkkiin ja säkki veteen!

NELJÄS. Siellä pohjassa on helmiä runsaastikin...

TUTKINTATUOMARI. Vähät minä välittäisin tyhmästä pelottelustanne. Tyttö päättää itse, kenen seurassa hän tykkää olla.

ENSIMMÄINEN. Hän ei päätä itse.

TUTKINTATUOMARI. Kylänkokousko täällä päättää, kuka kenen kanssa seurustelee? Tämä on kristillistä tapaa vastoin.

ENSIMMÄINEN. Pappiko sinä olet? Meillä on oma usko ja omat jumalat äläkä lue meille sinun omaa lakiasi.

KOLMAS. Kukaan ei kosi häntä enää!

TUTKINTATUOMARI. Vai että päätitte kurittaa tyttöä. Senkin älypäät!

NELJÄS. Emme me vitsaile, kauppias. Puhumme hyvällä sinulle.

TUTKINTATUOMARI. Entä kun tahtoisin muuten vain tytön seurassa huvitella, mitä sitten?

TOINEN. Jos et kosikaan häntä, vaan häpäiset hänet, silloin emme pane vastaan.

KOLMAS. Neuvommekin sinua, miten saalistaisit hänet.

TUTKINTATUOMARI. Vai että sillä lailla...

TOINEN. Suostu, muuten kierittelemme sinut jauhoissa ja sotkemme kananpaskalla.

TUTKINTATIUOMARI. Entä kun saatte turpiin?

NELJÄS. Kaikki yhdessä vai yksitellen?

TUTKINTATUIOMARI. Yksitellen saatte hienommin.

ENSIMMÄINEN. Yritäpäs. Nyt lyön liiskaksi kuonosi, kauppias.

TUTKINTATUOMARI. Lyöpäs! Yritä!

Tutkintatuomari ja poika kiipeävät säkkikasalle. Poika häviää nopeasti nyrkkiottelussa.

TUTKINTATUOMARI. Liekö täällä muita rohkeita?

Toinen poika nousee säkkikasalle. Hän heiluttelee hullusti nyrkkejään ja kaatuu samoin tutkintatuomarin osuvasta iskusta. Pojat sulkevat tutkintatuomarilta tien. Hän ottaa pistoolin taskustaan.

ENSIMMÄINEN. Antaa hänen mennä. Kyllä me vielä tapaamme.

TUTKINTATUOMARI. Lupaankin tämän teille.

Pimennys.

 

Kahdestoista kuvaelma

Kessu

NOITA-AKKA. Mitä sie siellä, Ohvo? Mie kun sairastelen.

PATVASKA. Toin vain tuoretta kessua sinulle, kun kerran lupasin tuoda.

NOITA-AKKA. Täytä sitten minun piippukin.

Patvaska tulee sisälle, istuutuu ja täyttää kessulla Noita-akan piippua.

PATVASKA. Oletko nähnyt kauppiaan, joka on laukkaamassa meidän kylällä?

NOITA-AKKA. Moinen kauppias näkyy kaukaa.

PATVASKA. Hän hankki tavaroita pennin verran, mutta tuppasi nokkansa jokaiseen rakoon.

NOITA-AKKA. Jokin juttujupakka siitä juolahtaa, kun se papinrouvakin suvaitsee häntä.

PATVASKA. Oikeusjutulta haiskahtaakin.

NOITA-AKKA. Entä mitä se staarosta meinaa?

PATVASKA. Tiedäthän itse: ukko vapisee kuin haavanlehti, senkin kruununrenki. Hän kertoi äsken, että kaksi noita-akkaa olisi viety linnaan naapurikylästä. Kaikki vanhauskoiset muka pidätetään ja karkotetaan ties minne.

NOITA-AKKA. Peloteltu pelkää varjoaankin.

PATVASKA. Mitä teemmekin? Miten pelastumme hädältä?

NOITA-AKKA. Pitää mennä haltijainvaaralle – kokoontua joukolla ja mennä niin kuin käytiin entisaikoihin.

PATVASKA. Ehkä he sitä kyttäävätkin. Ja sitten vangitsevat meidät kerrallaan. Kun kerettiläislistalle joutuu, siitä ei pääse rukoilemalla, muamoseni.

NOITA-AKKA. Olet sie tullut vanhaksi, Ohvo. Kiukkusi on laantunut. Uskon puolesta kannattaa kamppaillakin.

PAUSSI

PATVASKA. Totta puhut – hengenvoimani on heikennyt. Kävin eilen Ukkoskalliolla hakemassa sieltä uudet suojaesineet häihin. Kuljin ja ajattelin: entä jos joku hiipii jäljilläni, taittaa oksia perässäni, urkkii mistä ammennan omaa taikavoimaani ja sitten ryöstääkin sen minulta? Kas moisiin aikoihin on eletty: varajamme itse itseämme omassa metsässämmekin.

NOITA-AKKA. Sotamies lupasi, että rukouspylväät valmistuvat parin päivän päästä. Kutsut mukaan nuoria poikia – sellaisia jotka eivät suotta lörpöttele – ja lähdemmekin sitten yhdessä pystyttämään pylväät Pässinvaaralle. Siellä rukoilemme ja hyvitämme haltijoitamme. Ne eivät ole jättäneet meitä hädässä eivätkä jätä nykyäänkään.

PATVASKA. Teemme niin kuin käsket.

PATVASKA. Kauppias on iskenyt silmänsä meidän Helmiin. Hänkin pyörii miehen ympärillä.

NOITA-AKKA. Tätä puuttuikin! Nyt ei passaa vitkastella! Lähde heti paikalla Naston tykö ja käske, jotta Helmi teljetään lukon taakse kotiin kymmenen päivän ajaksi. Sano että minä olen käskenyt. Tämä tavara ei ole vieraan kauppamiehen saliiksi tarkoitettu. Helmin lempi on noussut niinkin mahtavaksi, että hukka perii, jos se liekiksi leimahtaa!

 

Kolmastoista kuvaelma

Kävely

TUTKINTATUOMARI. Etkös pelkää kuljeskella yksin metsässä?

HELMI. Ketä pelkäisinkään, kun tunnen täällä jokaisen polun.

TUTKINTATUOMARI. Entä jos jokin otus tuleekin vastaan: olet makea marjanen.

HELMI. Kaikki puhuvat näin, muttei kukaan ole maistanut.

TUTKINTATUOMARI. Eiköhän? Et varo minuakaan? Jospa tulen sinun kimppuusi?

HELMI. Sen kun yritätte.

TUTKINTATUOMARI. Yritänkin!

Hän tahtoo halata Helmiä, tämä livahtaa nokkelasti hänen käsistään.

HELMI. Älkää kujeilko, herra kauppias.

TUTKINTATUOMARI. Pyydät helmisimpukoita joesta. Mitä aarteita etsit täältä metsästä? Miksi keräät linnunsulkia? Noitumista vartenko? Tälläkö aholla teidän noitia karkeloi?

HELMI. Ei kun muualla.

TUTKINTATUOMARI. Missä?

HELMI. Miksi tahdotte tietää tämän?

TUTKINTATUOMARI. Tahtoisin nähdä noitien taikamenoja ja pyytäisin heiltä, että minun sydämeni kiintyy ikiajoiksi sinun sydämeesi.

HELMI. Tahdotte saada minut hämmennyksiin, arvaan tämän.

TUTKINTATUOMARI. Poskesi palaavat punaa. Sinä rakastatkin minua. Rakastatko?

HELMI. Kyselitte miksi kerään linnunsulkia. Kerään niitä siipeihini, jotka Matti tekee minulle, jotta osaan lentää. Oletteko kuullut koskaan Alkonost-linnusta?

TUTKINTATUOMARI. Olen näet lukenut mies, joten tiedän paljon muutakin. Tiedätkö sinä, että tämä paratiisilintu saa ihmisen unohtamaan kaikki maalliset huolet?

HELMI. Matti sanoo, että Alkonost laskeutuu maahan vanhurskaita hyvittämään.

TUTKINTATUOMARI. Niinpä tietenkin. Hän saarnaa sinulle, että…

HELMI. Niin se Matti puhuukin.

TUTKINTATUOMARI. Miten tavallinen kuolevainen muuttuisikaan linnuksi? Onko tämä Mattikin noita?

HELMI. Ei, hän ei ole noita. Hän elää vanhassa uskossa. Mutta tämä on salaisuus. Kukaan ei saa tietää tätä. Matti on hyvä mies.

TUTKINTATUOMARI. Hauska mies tämä Mattisi on. Mitä hän tekee työkseen?

HELMI. Hän veistää puuleluja, ompelee veneitäkin. Nyt hän on veistämässä uusia puuidoleita. Vanhat idolit paloivat salamaniskusta. Tämäkin on salaisuus!

TUTKINTATUOMARI. Kuinkahan voidaan uskoa Herra Jumalaan ja palvoa epäjumalia yhtäaikaisesti?

HELMI. Meillä on kyllä näin... Äiti puhuu, että Jumala ja haltijat sopivat keskenään siellä taivahilla ja pärjäävätkin sovussa.

TUTKINTATUOMARI. Tottako teidän morsiamet makaavat morsiusyönä patvaskan kanssa?

HELMI. Pötyä! Kuka sellaista kertoo?!

TUTKINTATUOMARI. Eräs akka on kertonut.

HELMI. Kenties olikin tällainen tapa joskus ennen muinoin.

TUTKINTATUOMARI. Passaisi ryhtyä patvaskaksi, jos se olisi tällainen tapa nykyäänkin.

HELM. Aina te vain kujeilette, niin on oloni aivan outo.

TUTKINTATUOMARI. Tiedätkö miksi onkaan? Minäkin olen noitamies. Taidan tietääkin, mitä se taituri-Matti sinulle puhelee.

HELNI. Mistä tietäisitte?

TUTKINTATUOMARI. Sovitaanko, että jos arvaan oikein, suutelen sinua kaksi kertaa.

HELMI. Liekö teistä arvaajaksi?

TUTKINTATUOMARI. Sotamies puhuu, että synninsiemen piilee lihassamme. Ja että ihmisen on sodittava tätä syntiä vastaan. Hän puhuu, että Antikristus piileskelee ihmisten kesken ja se hallitseekin ihmisiä, että ihmisten pitää rakastaa kyyhkysten avoin toisiaan. Näinkö hän puhuu? Eikö juuri näin?

HELMI. Totta on. Aivan kuin olisit kuunnellut salaa.

TUTKINTATUOMARI. Olen nähnyt sinua unissani. Kuulin kaiken, tiedän kaiken. Helmi-kaunotar on sinutellut minua ensimmäistä kertaa.

HELMI. Totta. Enkä edes huomannut.

TUTKINTATUOMARI. Olen arvannut! Nyt maksa!

Hän lähestyy Helmiä ja suutelee häntä pitkään. Laulu kuuluu kaukaa.

TUTKINTATUOMARI. Mitä se on?

HELMI. Kylänpoikia meinaavat leikkiä lyhdettä. Heitä on tulossa tänne.

TUTKINTATUOMARI. Noitaleikkiäkö?

HELMI. Piiloudumme nyt ja sitten tulemme itsekin leikkimään.

TUTKINTATUOMARI. Kätkeydymmepä kauas metsänsiimekseen.

He menevät metsään.

 

Neljästoista kuvaelma

Lyhde

Nuoria tulee näyttämölle. Tyttöjä ja poikia istuutuu piiriin. He panevat lauluksi ja valitsevat ohjaajan, jonka kaulaan pannaan viljalyhde. Ohjaaja kulkee leikkijästä toiseen kunnes kaataa jonkun heistä maahan. Sitten Lyhdemies kertoo kovalla äänellä kaadetusta.

KAIKKI YHDESSÄ. Mikä on tämän pojan salaisuus?

LYHDE. Lyhde tietää, että tämä tyttö antoi liinansa Vaskelle ja sitten he olivatkin kolmena yönä riihessä!

POIKA. Kielastat, lyhde! Kaadan sinut jaloiltasi!

Lyhde valitsee uutta uhria.

KAIKKI YHDESSÄ. Mikä on tämänkin tytön salaisuus?

LYHDE. Lyhde tietää, että ihme-tamma oli sinun ukillasi. Se ulvoi öisin kunnes synnytti pässin!

TYTTÖ. Kielastat lyhde! Kaadan sinut kumoon!

Lyhde jatkaa kulkuaan.

KAIKKI YHDESSÄ. Mikä on tuon tytön salaisuus?

LYHDE. Palakan posket punassa, kun hänen heilansa on aina kännissä!

POIKA. Totta puhut. Vatsani on nytkin kipiänä.

KAIKKI YHDESSÄ. Mikä on tämän pojan salaisuus?

LYHDE. Iivanan jalka ei ole suotta väärä: kun hän kumartuu, niin kurkistaa joka helman alle!

TYTTÖ. Totta puhut. Iivana on hävytön rampa.

KAIKKI YHDESSÄ. Millainen on tuon pojan salaisuus?

LYHDE. Meidän Vilholla on viisi sisarta, myrkkykieliä kaikki. Sulhaset heiluttelivat pukkojaan ja karkasivat kuka minnekin!

TYTÖT. Kielastat, Lyhde!

Tytöt hyökkäävät iloisesti juontajan kimppuun. Helmi ja tutkintatuomari tulevat aholle. Lyhdemies juoksee Helmin luo. Tytöt ja pojat ovat vaiti.

LYHDE. Älä suotta makeisia hänen taskuun kanna – pujahtaa pois käärmeenä eikä koskaan anna!

HELMI. Kielastat, Lyhde! Lyön sinut kumoon!

PAUSSI

LYHDE. Mamma ei neuvonut leipomaan eikä lankaa kerimään – opetti vain perin hyvin miehen alla kierimään!

HELMI. Kielastat Lyhde! Kaadan sinut kumoon!

PAUSSI

Tutkintatuomari riuhtaisee pois juontajan olkiasun ja heittää sen syrjään. Pojat ja tytöt lähtevät pois.

TUTKINTATUOMARI. Älä välitä heistä. Saamme heidät hätähousuihin. Tule vierelleni.

Tutkintatuomari halaa Helmiä ja laittaa pistoolin hänen käteensä.

TUTKINTATUOMARI. Tarvitsit linnusulkia. Hankimme niitä riittämiin.

Hän alkaa ampua ylös. Häädettyjä lintuja nousee oksilta ilmaan.

Pimennys.

 

Viidestoista kuvaelma

Siskokset

Helmi kolkuttaa teljettyyn oveen. Isä on sulkenut hänet lukon taakse Noita-akan käskystä. Ovi avataan ulkoa ja Anni tulee sisälle.

ANNI. Helmi! Missä olet? Miksi istut pimeässä?

HELMI. Miksi tulit tänne? Menisit vain omalle pihallesi. Mitä tahdot minulta?

ANNI. Miksi kiukuttelet minulle, Helmi-hyvä? Olemmehan siskoksia.

HELMI. Onko nyt yö vai päivä?

ANNI. Ilta. Anna kun sytytän lampun.

HELMI. Teljettiinko sinutkin tänne minun seurakseni?

ANNI. Ei. Avain on minulla.

HELMI. Sitten lähden täältä pois.

ANNI. Kuinka niin lähdet? Ei ole lupaa lähteä! Muamo ja tuatto käskivät vahtimaan sinua.

HELMI. Miksi he vahtivatkaan? Miksi kiusaavat minua? Tahdon nähdä häntä! Tahdon olla hänen vierellään!

ANNI. Ei sinun saa. Anna kerron sinulle, mitä kylällä tapahtuu, niin tiedät miksi sinua ei sinne päästetä.

HELMI. Älä kerro mitään! Mene pois!

Anni itkee.

ANNI. Niin menenkin enkä tule koskaan takaisin! Olet ollut aina tällainen! Et ole huolinut kuin itsestäsi!

HELMI. Odota. Älä lähde pois. Älä sulje minua tänne. Puhu kanssani. Anna anteeksi, Anni. En tahtonut pahoittaa mieltäsi.

ANNI. Älä välitä. Ymmärrän tuskasi, mutta tuatto tietää paremmin, mitä on tehtävä. Muistatko miten meitä kuritettiin kujeista lapsina? Olikin syytä kurittaa.

HELMI. Kuinka jaksat? En ole tuntea kasvojasi.

ANNI. Kaikki on kunnossa, sisareni. Saan pian lapsen.

HELMI. Näinkö nopeasti?

ANNI. Olin tehnyt riähkää morsiamena. Nyt tiedät, miksi tuatto suostui antamaan minut naimisiin ennen vuoroasi.

HELMI. Nyt tiedän.

ANNI. No niin. Tulin tekemään sovun meidän välillemme. Rakastanhan sinua.

HELMI. Minäkin rakastan sinua.

ANNI. Halaa minua, Helmi-hyvä.

Siskokset halaavat toisiaan.

ANNI. Näin sellaisia unia, että sinä olisit sukeltanut syvälle veteen etkä voi nousta pinnalle. Minä itkin, itkin kovasti...

HELMI. Se oli unta, Anni. Kerro paremmin, mikä meteli on kylällä?

ANNI. Hätä on tullut. Se kiusanhenki, kihlakunnan virkamies, on kuulustellut meikäläisiä.

HELMI. Virkamieskö?

ANNI. Kaksi sotamiestä tuli tänne eilen. He etsivät meidän noita-akkaa ja tahtovat viedä hänet käräjille kaupunkiin. Kukaan ei ilmianna noitaamme, ja he ovat suutuksissaan pahasti. He kävivät Matin mäelläkin ja penkoivat nurin narin kaikki paikat. He ovat selvittäneet, että Matti oli ryhtynyt vanhauskoiseksi keisarinpalveluksessaan, ja uhkailevat häntäkin linnareissulla. Tuatto lähti tapaamaan kylän vanhuksia. He tahtovat kerätä rahaa virkamiehelle, jotta tämä menisi pois ja jättäisi meidät rauhaan.

HELMI. Entä se kauppias, Nikolai? Eikö hän ole käynyt tuaton puheilla? Eikö kysellyt minusta?

ANNI. Kauppiasko?

HELMI. Hehän ovat sopineet meidän tuaton kanssa. Hän on maksanut lunnaatkin tuatolle.

PAUSSI

HELMI. Siis hän ei ole minua kysellyt eikä etsiskellyt... Hänelle sanottiin vissiin, ettei minua olekaan täällä. Että olisin lähtenyt muualle. Vai liekö hän mennyt itsekin kaupunkiin asioilleen? Hän tulee luokseni, tiedän sen. Kerron sinulle, Anni, että rakastan häntä elämää enemmän. Olen odottanut häntä, olen aina odottanut. Luulin sitä omaksi ylpeydeksi, kun ei kukaan kelvannut minulle. Minä kun en malttanut, en kerrassaan malttanut! Olin säälinyt sinua, säälinyt muamoa ja tuattoa. Mutta minun piti odottaa, että hän tulee luokseni. Ymmärrätkö? Me Matin kanssa katselimme taivasta iltaisin, tähtiä ei ollut vielä iltahämärässä, sitten niitä syttyikin iltataivaalle, syttyi kirkkaan kirkasti, kovan kovasti, ja sydän täyttyi ilosta. Näin on ollut aina hänen seurassaankin. Rakastathan sinäkin yhtä kovasti omaa miestäsi? Olemmehan siskoksia, saman suvun vesoja. Niin olemmekin. Anna kätesi minulle. Kuuntele kuinka lyö, kuinka takaa rinnassa minun sydämeni. Näin on siksi, että ajattelen häntä.

ANNI. Taidan jo lähteä. Tuattokin on pian tulossa. Hän ei käskenyt edes käydä täällä luonasi.

HELMI. Älä lähde. Odota. Mikset vastaa minulle?

ANNI. En tiedä mitä vastaisinkaan, Helmi-kulta.

HELMI. Entä se virkamies? Tietääkö hän Nikolaista? Hänkin on kaupunkilaisia. Miksi katsot minua näin? Miksi he meinaavat tehdä pahaa meille?

PAUSSI

ANNI. Etkö sisko tiedä, että se sinun kauppias onkin juuri virkamies, tutkintatuomari?

HELMI. Mistä tämän tietäisin? Istun täällä kuin lintu häkissä... Ja voiko mies muuttua hetkessä kauppiaasta virkamieheksi?

ANNI. Tuatto sanoo, että susi oli tekeytynyt karitsaksi ja urkki kaikki tiedot meistä jokaisesta... Suotta näitä enää muistella. Kas mikä kyykäärme hän olikin. Hän pyöri ensin sinun ympärillä ja nyt juoksee papintyttären perässä. Kaikki kaupunkilaiset ovat valehtelijoita ja veijareita.

Lamppu putoaa Helmin käsistä.

ANNI. Varo, Helmi! Sytytät vielä tulipalon!

Helmi rientää huoneesta ulos.

ANNI. Vuota, Helmi! Minne sie! Et saa! Hän on rientää siskon perään, mutta oihkaisee, pitelee kädellä vatsasta ja laskeutuu lattialle. 

 

Seitsemästoista kuvaelma

Kuulustelu

Tutkintatuomari istuu pöydässä papinrouvan pirtissä. Papinrouva seisoo ulko-oven seinustalla. Kylänvanhin kirjoittaa sulka kädessään. Matti seisoo keskellä huonetta.

TUTKINTATUOMARI. Kirjoita, staarosta, kirjoita. Entinen sotamies Matti Rjagojev tunnusti osallistuneensa puisten epäjumalakuvien veistämiseen.

MATTI. Luoja näkee, teidän jalosukuisuutenne, etten ole tehnyt pahaa kenellekään.

TUTKINTATUOMARI. Risti silmäsi.

Matti ristii silmänsä kahdella sormella.

TUTKINTATUOMARI. Kirjoita sekin, että kuulustelun aikana tämä entinen sotamies paljasti oman kuuluvuutensa vanhauskoisten lahkoon siten, että hän risti silmänsä kahdella sormella, jolloin papinrouva Domna Batagova ja kylänvanhin olivat tämän tapahtuman silminnäkijöitä.

MATTI. En luovu omasta uskostamme.

TUTKINTATUOMARI. Sepä se! Tiedämme hyvin, että sellaiset lahkolaiset, joiden joukkoon sinäkin kuulut, eivät kunnioita kristinuskon käskyjä ja ovat taipuvaisempia itsepolttoja järjestämään.

PAPINROUVA. Meinaat vissiin lentää kyyhkynä taivaalle polttosavun seassa. Ei se onnistu, pakana!

TUTKINTATUOMARI. Ole vaiti, papinleski!

PAPINROUVA. Hulluttelit nuoria tyttöjä, vertasit heitä enkeleihin, kerettiläinen!

TUTKINTATUOMARI. Ole hiljaa!

PAPINROUVA. Ymmärsin.

TUTKINTATUOMARI. Toisit sinä, Domna Ivanovna, lisää kotikaljaa juotavaksi, jotenkin kurkkua kuivaa.

PAPINROUVA. Ymmärsin.

Papinrouva lähtee.

TUTKINTATUOMARI. Pääsitkö muka piiloon! Luulit ettei sinua löydetä? Minulta et karkaa, veikkoseni! Olen nähnyt kyllikseni teitä julmureita. Tunnusta jo!

MATTI. Mitä tunnustaisin, kun olen syytön?

TUTKINTATUOMARI. Tiedän sen, että noituuden lisäksi olet tehnyt muitakin ilkitekoja.

MATTI. Mistä se on kotoisin, että rehellistä miestä rääkätään tällä tavoin?

TUTKINTATUOMARI. Tunnusta jo, miten olet hankkinut kaukoputken! Joudut käsirautoihin ryöstömurhaajana! Mistä sait kaukoputken? Sehän maksaa suuret rahat.

MATTI. Palvelin uskollisesti meidän tsaariamme kahdenkymmenen viiden vuoden ajan...

TUTKINTATUOMARI. Kerro jo, minne hautasit virkamiehen ja sotilaan, joiden kyydissään tuo kaukopuitki oli?

MATTI. Oletteko järjiltänne?

TUTKINTATUOMARI. Muista kuka on edessäsi, vanhus! Minä en laske leikkiä. Siellä kihlakunnan linnassa sinut hyljetään elävänä. Tunnusta ja sillä siisti. Olen paljastanut sinut. Tunnusta, niin unohdan vanhauskoisuussyntisi.

MATTI. Mitä minä tunnustaisin? Toin kaukoputken Pariisin linnasta komentajieni luvalla.

TUTKINTATUOMARI. Pidätkö minua hölmönä?! Reki, jossa oli englantilainen upseeri ja paljon monenlaista tavaraa, katosi täällä kolme vuotta sitten. Ketään ei löydety silloin. Onnettomuus kirjoittiin pyryn laskuun, mutta tiedän nyt, kuka ryösti hänet silloin.

MATTI. Hullukaan ei uskaltaisi lumipyryllä matkaan täällä kaukokorvessa.

TUTKINTATUOMARI. Tiedätkö, sinä roisto, kuinka kuvernööri juoksutti silloin kihlakunnan poliisimiehiä sinun takiasi?

MATTI. Sielunne lentää helvettiin, kun te tällä tavalla panettelette.

TUTKINTATUOMARI. Antaa olla. Ensin itse lennät linnaan. Kerää kamppeesi, vanhus. Lähdet huomenna kaupunkiin. Siellä selvitetään, mitä miehiä olet. Pysy pirtissäsi, laitan miehen ovelle sinun vahdiksisi.

Kylänvanhin ja Matti lähtevät pois. Papinrouva tuo tarjottimen, jolla on viinaa ja sapuskaa. 

TUTKINTATUOMARI. Enhän pyytänyt kuin kotikaljaa.

PAPINROUVA. Ottaisitte pikkuryypyn, teidän jalosukuisuutenne. Olette uurastanut päivän pitkän hurskaassa toimessanne... Tyttäreni tuo kylmää kaljaakin.

TUTKINTATUOMARI. Kuka siellä?

PAPINROUVA. Kylänväki kokoontui ja humisee. Emme ole suotta tunkineet heidän ampiaispesää.

TUTKINTATUOMARI. Älä päästä ketään sisälle. Kutsu staarosta.

Papinrouiva poistuu. Tutkintatuomari juo muutaman pikarin viinaa. Kylänvanhin tulee sisälle.

TUTKINTATUOMARI. Käske miehiä mukaasi ja tuokaa pylväät, joista sotamies

veisti idoleita, hänen pihaltaan tänne. Sahaamme ne polttopuiksi.

KYLÄNVANHIN. Kuka uskaltaisi niitä sahata?

TUTKINTATUOMARI. Itse sahaatkin, kun et ole pitänyt kuria omassa kylässäsi. Tiedän nyt varmasti, että kaikki kyläläiset harjoittavat noituutta täällä. Laitamme pari-kolme tietäjää oikein linnareissulle, niin muu väki pysyy jatkossa oikeassa uskossamme. Kun täällä ei ole urjadnikkaa, sinä olet vastuussa kurista. Onko selvää, nuijapää! Täytä jo käskyni!

Kylänvanhin poistuu. Tutkintatuomari ottaa salavihkain viinaryypyn. Kaksi miestä tulee pirttiin papinrouvan saatossa. He laittavat isot helmipullot kynnykselle ja poistuvat.

TUTKINTATUOMARI. Mitä tämä meinaa?

PAPINROUVA. Miehet rukoilla kumartavat nöyrimmin armahdusta.

TUTKINTATUOMARI. Vai armahdusta... Hyvä, hyvä kun en suotta täällä... Vai että rukoilevat, pakanat, armahdusta itselleen. Hyvä!

 

Seitsemästoista kuvaelma

Laukaus

Helmi tulee pirttiin.

TUTKINTATUOMARI. Kielsinhän päästämästä ketään sisälle!

HELMI. Minä se olen.

TUTKINTATUOMARI. Vai sinäkö se olet, minun metsäimpi. Isäsi taisi pan na sinut lukon taakse minun takiani. Vai onko kosiomiehiä tunkinut taas pihalle?

HELMI. Tietäjä käski, niin hän tottelikin.

TUTKINTATUOMARI. Tietäjäkö? Ruoskimme sen tietäjänne koko kylänväen nähden, anamme oikein selkäsaunan hänelle. Kukaan ei vain osoita häntä, sääliväisiä kun olette. Sinä olet kyllä toisenlainen. Sinä näytät noidan minulle. Ehkä sinun äitisi on noita?

HELMI. Ei hän ole. Ei!

TUTKINTATUOMARI. Miksei oikein olisikaan? Tavalliset kylänakat eivät synnyttä näin komeita likkoja. Tänään olet juuri erilainen. Olet kuin emähukka. Karjalan salomaiden emähukka. Puretko minua? No pure, pure vain. Etkö purekaan? Mitä? Oletko kuunnellut paskapuheita minusta? Miksi kuuntelet hylkiöiden panettelua? Älä tottele heitä. Tottele minua. Himoitsen mielettömästi sinua. Tahdon repiä vaatteet vartaloltasi niin kuin silloin metsässä. Tälle himolle ei ole vertoja.

HELMI. Odota nyt! Kerro miksi tulitkin tänne?

TUTUKINTATUOMARI. Kuinka niin miksi? Tulin helminhakuun. Kas kuinka paljon helmiä on tuotu minulle. Sinä olet kaikkein kaunein helmeni. Sinähän rakastat minua? Miksi olet vaiti?

HELMI. Rakastan. Rakastan kovemmin kuin elämääni.

Helmi rientää tutkintatuomarin luo ja halaa häntä.

TUTKINTATOMARI. Voi kuinka hehkutat!

HELMI. Mikset tullut luokseni, armaani? Olin vähältä kuolla ilman sinua.

TUTKINTATUOMARI. Virkahuolia on ollut yllin kyllin.

HELMI. Etkö edes ajatellut minua niin kuin minä sinua?

TUTKINTATUOMARI. Olin juuri laittaa lähetin sinun hakuun...

HELMI. Sano samat sanat kuin silloin metsässä!

РАUSSI

TUTKINTATUOMARI. Kävin sotamiehen töllissä tänään, näin ne sinun siipesi. Hauskantuntuiset siivet muuten. Staarosta tulee pian panemaan paperille kaiken, mitä kantelit minulle. Sitten sinut kutsutaan käräjille kaupunkiin,

niin tapaamme taas.

HELMI. Minäkö kantelin?! Kenestä kantelin?

TUTKINTATUOMARI. Kaikista. Maksoin siitä lystistä kaksikymmentä viisi ruplaa rahaa isällesi.

HELMI. Sinähän annoit rahaa lunnaiksi, kun tahdoit kosia minua...

TUTKINTATUOMARI. Kosiako? Mitä höpiset, hupakko?

HELMI. Puhuit minulle lemmestäsi...

TUTKINTATUOMARI. Tahdotko lempiä lisää?

HELMI. Muuta minä kyselen! Eikö rakkautta ole sydämessäsi?

TUTKINTATUOMARI. Sydämeni on lukossa. Tiedätkö mistä se miehensydän löytyy? Taidat tietääkin...

HELMI. Petturi! Kun rakkaus puuttuu sydämestäsi, olet varas! Varas!

Tutkintatuomari yrittää halata Helmiä.

HELMI. Älä koske minua!

TUTKINTATUOMARI. Silmäsi palaavat jälleen kuin tuli. Kuka hillitsisi itsensä tämän tulen loimutessa?!

Helmi antaa kovan korvapuustin tutkintatuomarille.

TUTKINTATUOMARI. Juu! Lempi raivoaa sinussa! Kuinka se raivoaa! Kuule, kultaseni, lähde huomenna minun mukaani. Saat asua talossani kunnes itse kyllästyt siihen.

HELMI. Päästäkää minut! Minä huudan apua!

TUTKINTATUOMARI. Huuda – kuka kehtaisikaan sinun puolustajaksi? Olet pettänyt kaikki kyläläiset, selostanut kaikki kylän salaisuudet minulle! Koko kylänväki vihaa sinua suuremmin kuin minua. Sinulla ei ole muuta tietä kuin minun kyytiini. Ymmärrätkö tämän?

Tutkintatuomari riisuu kauhtanan. Pistooli kolahtaa kumeasti taskusta lattialle. Helmi vastaan hangoittelee ja yrittää pakoon, mutta mies ottaa hänet kiinni ja kaataa väkisin pöydälle.

TUTKINTATUOMARI. Olen nostattanut sinun lempesi! Olen pettänyt kaikki sinun haltijasi! Tiedän ettet muuta himoitsekaan! Kun akka on himoissaan, mikään ei estä häntä. Ja sinä kyllä himoitset! Sinä himoitset maailman suurinta lempeä. Se on täällä, juuri lähellä!

Helmi tarttuu pistooliin ja kuuluu laukaus. Tutkintatuomari on liikkumaton. Helmi työntää hänet lattialle. Tyttö kääriytyy keräksi ja loikoo pöydällä. Papinrouva rientää pirttiin.

PAPINROUVA. Mies tapettiin! Pakanat tappoivat hänet.

 

Yhdeksästoista kuvaelma

Enkeli

Sotamiesasuinen Matti hyvästelee kotikylän väkeä. Vartijat odottelevat syrjemmällä.

MATTI. Hyvästi, hyvät ristkansat! Älkää muistelko minua pahalla. Pyydän teiltä anteeksi. Suo anteeksi, Nasto! Suo anteeksi sinäkin, Paavo, jos vain suinkin jaksat!

VARTIJA. On aika lähteä, sotamies. Pidä kiirettä!

MATTI. Hetki, pikkuhetki enää. Missä se Helmi on? Ettekö ole saattaneet häntä tänne?

PAUSSI

MATTI. Kertokaa hänelle, että Matti meni markkinoille. Hän muka tulee vielä takaisin.

Kaikki ovat vaiti. Nasto purskahtaa katkeraan itkuun. Hymyilevä Helmi juoksee äkkiä näyttämölle.

ANNI. Muamo, mie en pystynt pitämään häntä kiinni. Hän on väkevä. Perin väkeväkin.

PAAVO. Antaa hänen olla!

Huomaa että Helmi on järjiltään. Hän lähestyy iloisena Mattia.

HELMI. Matti! Tuothan papukaijan minulle, me sitten lentelemme yhdessä papukaijan kanssa. Olet luvannut minulle! Tuotko?

VARTIJA. Viekää hupakko pois!

Vartijat tulevat Matin luo.

MATTI. Tuon tietysti, kun olen luvannut. Hyvästi, kultaseni!

HELMI. Hyvästi kultaseni!

Äiti ja sisar kiskovat väkisin Helmin syrjään. Hän nyyhkyttää.

HELMI. Tahdon papukaijan. Hän lupasi papukaijan minulle.

Matti lähtee vartijoiden saatossa. Väki hajaantuu paikalta. Näyttämö tyhjenee. Helmi ilmestyy taka-alalta. Siivet sulkarippeineen on kiinnitetty hullunkurisesti hänen selkäänsä.  Hän huokaisee, ottaa vauhtia noustakseen lentoon katsomon ylle. Enää tuokio, ja hän lentää...

Pimennys.